Noita-akkalauma Merenäärelässä

Vilskettä vipinää ollut tänään. Ryyditettynä sammiollisella teetä ja muita hyvyyksiä.
Eli akat kokoontuivat tikuttelemaan ennen kesälomia. Yksi porukasta ei työesteen vuoksi päässyt mukaan, mutta eihän sitä aina kaikki pääse tulemaan.

Meillä on siis sukulaisista ja ystävistä koostuva porukka joka pääasiassa kokoontui noin kerran viikossa jonkun luona käsitöiden kera. Kesäaikaan saattaa tosin olla pitempiä tapaamisvälejä, mutta kesän loputtua tahti kiihtyy normaaliksi.

Mukana ovat luonnollisesti jälkeläiset sekä karvaiset ottolapset. Tällä kertaa Mäkärän perilliset ja Heklan Rakkimus. Luulen kaikille noille unen maittavan. Gargamel kävi LiilanLapsen kanssa metsästämässä matojakin. Ei syötäväksi vaan onkimiseen. Melkein saivat ahvenen.

Ja sitten vielä iiiso kasa muurinpohjalättyjä. Ainiinjuu, älä anna lapsen valita kuningatarhilloa lätyilleen, vaan lättää kysymättä mansikkahilloa tai sokeria. Meinaan se hillo päätyi mukulan housuille, penkille ja matolle. Huoh!
Onneksi söimme terassilla emmekä sisällä. Siinä olisi mennyt senkin pehmusteet ja mun virkkimä matto pesuun. Nyt paljas puupenkki ja parhaat päivänsä nähnyt räsymatto.

Samalla sai esiteltyä terassin remonttia. On jo loppusuoralla. Puuarkku jo yhdellä värillä maalattu. Kolme kerrosta meni vaaleampaa liilaa, että mustat tekstit ja kuvat jäivät piiloon. Maali riitti vaikka epäilin. Kyllä se vaneri sitä imikin. Jos huomenna nätti keli, maalaan loput. Kun taitaa tuo äijä hilpasta lomalta töihin päiväksi pariksi.

On se vaan rikkaus elämässä, tälläinen oma harrasteporukka. Tehdään yhdessä ja saadaan samalla kälistyä maailma paremmaksi. Ja naurettua. Sitä me harrastetaan ihan pirskatisti.
Tuntuu vaan nykyihmisillä olevan liikaa elämässään kiireitä, ettei keretä panostamaan yhdessäoloon tarpeeksi.

Kaikilla pitäisi olla tälläinen porukka!