Synttärihumuinen saunomisviikonloppu

Taas ollaan aimo loikka lähempänä joulua. Jee! Ensimmäinen lahja hommarru. Tänä vuonna olen siis auttamatta myöhässä. Normaalisti hommaan ekat lahjat jo joulukuun lopulla. Aikainen hilleri lahjat nappaa.

Perjantaina lehahdimme taas Merenäärelän hiljaisuuteen. Pikavauhdilla ruuan laittoon ja saunan lämmitykseen. Maha pullollaan on aina hyvä saunoa. Ja kaiken keuunasi molempien hengityksestä hönkivä valkosipulin tuoksu. Namskis.

Takkatulen loisteessa on hyvä kölliä. Sitä vaan tietää viikonlopun alkaneen.

Lauantai olikin vähän, vaan ei paljon, touhukkaampi päivä. Aurinkopaneelien asennusta ja vesien sekä puiden kantoa saunaan. Unohtamatta rauhoittavaa välikutomista. Pari kerrosta tikuttelua askareiden välillä auttaa aina. En kiellä, etteikö avaamani kuohari olusi ryydittänyt menoani.

Pitihän sitä jotenkin ryydittää Ursulan synttäreitä. Sankari itse lehahti paikalle vasta illalla. Loistavan arviointikykyni (silkkaa moukan tuuria) kaadoin juuri tehosekoittimesta meille mansikka margaritat, kun hän saapui ovesta sisään. Verrattain fiksu päivänsankari saapui mukanaan pipareita ja juustokakku. Ei lainkaan paha.

Sitten vielä saunomista. Lauteilla päätimme tällä kertaa sivuuttaa uimisen. Jos sitten ensi kerralla. Paitsi jos on jo jäätä. Gargamel tosin avuliaasti lupasi tehdä meille avannon. Oi kuinka herttaista. Not!

Ilta/yö jatkui teesaavien ja tikuttelun merkeissä. Gargamel pakeni toiseen huoneeseen. Tiedä sitten oliko syynä desibelit vai keskustelujen aiheet. Ah ollappa vielä noin herkkä.

Luumut ovat jo osittain syötävässä kunnossa. Omenat taasen eivät. Taisivat sateet alkaa sopivaan aikaan, koska omput ja luumut ovat yllättävän isoja.

Linnuillekkin on kunnon sato tulossa. Tässä pihlajanmarjapuu saunan ikkunan alta.

Enpäs muista koska viimeksi olisi tälläistä satoa pihlajanmarjoja ollut.
Vanhalla kansalla varmaankin olisi tähänkin joku sanonta. Joku ettei se puu kanna kahta taakkaa tai jotakin. Eli saa toivoa vähälumista talvea.

Auringonpaisteinen sunnuntai. Kyllä kelpaa.

Sateinen viikonloppu

Oli niin mahetsua kyllä. Ja mieli lepäs. Niinkus koko akka. Toki vähän hommiakin tehtiin. Muttei mitään ylimäärästä.
Vähän sahailtiin puita ja vettä kannettiin saunaan. Gargamel kävi kaatamassa vinoutuneen puun metiköstä. Minä nautiskelin kutomisesta ja vähän ruopsuttelin pellolta pottuja.

On tulossa aikamoinen omena ja luumusato. On vaan pikkisen rupisia ne omenat. Mutta kuorimalla siitä selviää. Mahtaisko jaksaa tehä jotain luumuista tänä vuonna. Viime vuonna niitä kun ei tullu varmaan kymmentä kappaletta.

Ursulakin tuli lauantaina kylään. Saunottiin ja käytiin 12 asteisessa meressä pulikoimassa. Jopa kahteen kertaan. Kyllä sauna vaan teki niin hyvää sen jälkeen. Juotiin sammioittain teetä ja kudottiin lisää.

Sunnuntaina lähtöä suunnitellessa aurinko paistoi ja tuuli tyyntyi. Noh edes se loppuaika oli nättiä keliä. Mutta ei haitannut oloa ei sade ei tuuli. Pimeyteen sai valoa kynttilöillä. Kyllä pimeimmänkin pihan saa hyväksi kynttilöillä. Niitä kun ripottelee ympäriinsä, niin mieli kevenee.

Kyllä niin ikävä on mökille. Varsinkin nyt maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 04:32. Naapurin ItkuIines kun tuli tuossa puoli tuntia sitten kotiin. Baarista siis. Ja huppelissa tietty. Mikä sen mukavampaa meille naapureille. Huutele vaan ruumiinosaasi pihalla kymmeniä kertoja. Ei se puhelin yhdistä yhtään sen paremmin vaikka hakkaisit sitä. Saatikka kun huudat sille YHDISTÄ SAA...! Voin toki olla väärässäkin. Ja tuskinpa se röökiaski löytyy kassin pohjalta yhtään sen nopeammin, vaikka huudat sitä ja hermojesi loppumista.

Nyt onneksi jo taisi hiljetä. Tällä kertaa kesti vaan tuon puoli tuntia. Jee.

Huomenna kun näen ItkuIineksen pihalla, lupaan nauraa ääneen hänen krapulalleen.

Paluu elämään

Käväsinpä Ursulan kanssa lankakaupassa. Siinä samassa, jossa kävin ElämänIlonImijän kera. Ja aivan eri fiilis ulos tullessa. Wuhuu!!

On uusia ideoita ja uusia keriä lankaa. Hups.

Nytpähän tiedän keiden kanssa on antoisampaa shoppailla lankaa. Tai käydä kirjaostoksilla. Eiköhän oo mun oma asiani mitä kirjoja luen itekseni. En kaipaa ketään arvostelemaan kirjamakuani. Olkoon kuin huono vaan.

Kohta puoliin Gargamel tulee töistä, ja sitten kaupan kautta mökille. Saas kattoo onko vesi kylmentuny liikaa uimiseen.
Hällävälii. Me mennään mökil. Ei haittaa sade eikä mikään. Mää aion saunoo ja grillata ja kutoo ja olla ja saunoo ja nautiskella.

Tarttee varmaan ruveta kattelemaan lähiaikoin niit lintujen ruokintahässäköit. Eli mis kunnos ne on talvee varten. Ja uus talipalloämpäri tarttee ostaa. Siemenii jäi vajaa säkki viime talvest. Ja tarttee pongata pähkinätarjous jostain. Tarttee talvellaki syödä monipuolisesti.
Nii ja pitää pesät tyhjentää. Kuiteski kevääl ei tyhjennä ajois.

Nyt vähän viäl pakkaust. Ihan ku vähä ripottais vet taivaalt. Ei haittaa.

Kirje kesälle

Hei

Nautin yhteisestä kesästämme. Se oli lämmin ja aurinkoinen. Kertaakaan en valittanut ihanasta lämmöstäsi.
Nautin hellästä otteestasi. Uin lämmittämässäsi meressä. Hellin auringonsäteitä ihollani.

Kaipaan sinua!

Voisitko tulla pikaisesti takaisin ja ajaa nämä typerät sateet pois?

Väsy

Tiiättekö sen tunteen, että joku ihminen imee kaiken elämän ulos? En ny tarkota vampyyria tai muuta sellasta. Vaan henkilöä joka on niin raskas, että sen jälkeen oma takki aivan tyhjä.

Eilen mun takkini tyhjeni hihoja myöten. Normaalisti olen positiivinen ja jaksan. Mutta viiden ja puolen tunnin jälkeen erotessa, toinen kyselee jo voisko seuraavanakin päivänä tehdä jotain yhdessä. Huoh. Juu ei sovi, aion hakata kirveellä vasemman käteni irti.

No en kai. Ois hankala kutoa yhel kädel. Mut tollasessa tilanteessa oon tosi surkee keksimään tekosyitä.

Ja mul on inspiraatio hukas. Siks varten kävimme eilen lankakaupas. Et saan hiplata ja inspiroitua. Normaalisti aivan loistava taktiikka. Eli toimii joka kerta.
No ei kai toimi, ku vieres huokailee elämänhalunsyöjä.

Ei inspiraatioo, ei edes hillitöntä tai vähemmän hillitöntä himoa mihinkään lankaan. Ei idean poikastakaan. En o ikuna tullu lankakaupasta niin masentuneena ja tyhjänä ulos.

Mun pitää joko vältellä tätä henkilöö kokonaan, tai vaan max 30 min kerrallaan.

Mitä jos mun elämänhalu ei tuu takas enää koskaan? Taidan hakee jätskiä.

Hiukset

Nuo päässämme majailevat rehut. Niihin menee rahaa ja hermot. Toiset osaavat niille tehdä vaikka mitä. Nättejä kampauksia ja välillä muodin mukaan takaa pörröjä.

Kaupoista ostetaan litkuja ja töhniä. Shampoo, hoitoaine, lakka, muotoiluvaahto, geeli, vaha, öljyhoito ja montaa muuta. Yritäppä löytää kaupasta ihan perus shamppoota. Ei ole valinnanvaraa ei.

Kampaajalla ja parturissa saa juosta tiuhaan tahtiin. Paitsi jos hyppää tästä oravanpyörästä pois. Käy ostamassa äijää varten hiustenleikkuuhässäkän ja muija kasvattaa pitkiä. Eli antaa olla vaan.

Itselläni on pitkät hiukset. Palmikkoa hienompaa ei synny. Ja hyvä hiuspäivä on, kun ne on puhtaat ja toisesta päästä päässä kiinni. Riittää mulle. Toisinaan, eli harvoin, pidän hiuksia auki. Se vaan ei ole mukavaa, kun suussa on 30 cm hiusta.

Hiustenlähtöä tapahtuu jatkuvasti. Toisinaan reilummin. Kuin karvanlähtö koirilla. Jos olisi lyhyemmät karvat, ei se olisi niin näkyvää. Pari harjanvetoa ja hirvittävä siili harjassa. Pestessä irtoaa tukoittain. Ei, en ole kaljuuntumassa. Niitä leijuu kaikkialla. Sängyssä, saunassa, matoilla, ihan joka paikoissa.

Gargamel kiteytti tämän hyvin. Minun hiuksiani ei ole kuussa eikä hermeettisessä tilassa. Eli hiukseni ovat valloittavat ;) Hyvää hiuspäivää kaikille!

Kirje

Se sellainen paperinen juttu, jonka posteljooni tuo postiluukkuun tai laatikkoon. Joidenkin tapauksessa kannon koloon tai kiven alle.
Sellainen jonka osoite on kirjoitettu käsin. Ja ehkä vasemmassa yläkulmassa kirjoittajan nimi ja osoite.

Sellainen jonka sisältä löytyy paperi, joka sekin on käsin kirjoitettu. Ei siis tulostettu.

Sellainen kirje, jossa kirjoittaja on nähnyt vaivaa käsin kirjoittaessaan. Joutunut ajattelemaan mitä kirjoittaa. Koska ei ole delete nappulaa, jolla pyyhkiä olemattomiin ehkä huolimattomasti ajateltu / muotoiltu lause. Jossa kirjoittaja on yrittänyt tosissaan vältellä kirjoitusvirheitä. Koska ei voi tarkistaa kirjettä oikeinkirjoitusohjelmalla.

Sellainen kirje, jossa valittu paperiksi värillinen tai hieno kuvallinen paperi. Sellaisia nättejä paperi + kuori settejä, jollaisia oli ainakin minun nuoruudessani.

Vaikka olenhan saanut ruutupaperillekkin kirjoitettuja kirjeitä. Tässä tapauksessa kirjoitus ratkaisee.

Se tunne kun avaat kirjeen. Repäiset kuoren auki ja kaivat sisällön esiin. Avaat paperin ja ryhdyt lukemaan.

En edes muista koska olisin viimeksi saanut tai lähettänyt kirjeen.

Täten haastan jokaisen lukijan lähettämään yhden kirjeen. Kuhan se on käsin kirjoitettu ja tuottaa saajalleen hyvän mielen.

Minäkin lupaan lähettää. Samalla työllistämme postin väkeä ;)

Selvennykseksi kerrottakoon etten ole postissa töissä, ja näin haali lisää töitä.

Lajittelun huumaa

Nonnih, ny se tapahtus. Mää heräsin 8:01 (en vaan tajuu miks) ja äijä on hävinny.
Noo töihin se oli lähteny. Sen verran on hiljaa hipsiny, etten ol heränny. Se nyt ei pal vaadi, jos nukun kunnol. Tai oon voinu mukamas herätäkki, mut ilman tajuu.

Aurinko möllöttää ja on iiihanan lämmin.
Tämän päivän yks projekteista on klipsujen lajittelu. Lähipäivät oon taivutellu / vääntäny / puristellu ja pessy niitä. Nyt viäl lajittelu värin ja mallin mukaan.

Jos tekis tän seesteisyydennurkan vähän viäl varjosal pöydäl.

Taustalla kipossa jo lajitellut kullan väriset. Kolmea eri mallista. Epäilen samojen mallien vallitsevan näissä hopean värisissäkin.

Sitten vielä tänään saunaan vesien ja puiden kantoa. Tuhkien tyhjennystä unohtamatta. Oli mulla viel jotain muutaki listalla, mutten muista mitä. Varmaan uiminen. Ja pitää muistaa juoda paljon vettä.

Pula-ajan Bätmän

Eilen aamulla Gargamelin kammetessa itsensä sängystä ylös, siis 9 jälkeen. Se mikään aamu enää oo. Varsinkaan jos minä olen noussut jostakin täysin tuntemattomasta syystä ennen kahdeksaa jo.

Enisei. Hänpäs käveli onnekkaasti grillikatoksen ohi, ja huomasi vesitynnyrissä hassun uimarin. Siäl oli lepakko räpiköimäs. Vedenpinta sen verran matalalla, ettei ollut päässyt pois. Voi piäntä. Siis lepakkoa tarkoitan. Ei muuta kun keppi veteen, johon lepakon tarrattua, siirto läheiseen omenapuuhun.

Tyyppi oli aikast väsyny jo. Hävis puusta vasta 17-18 välil. Oli ilmeisesti aika kauan suorittanut uimamaisterin merkkiään.

Aika sulonen oli kyl. Ei muuta ku paarmoja metsästämään.

En edes tiennyt täälläpäin olevan lepakoita. Jee!!

Ainiin, joku perskeles on syöny kaikki karviaspensaat tyhjiks! Mrrrrrr

Lentomurkkuinvaasio

Eilen oli se päivä. Aamuteetä hörppiessä näin jo yhden pesän purkautuvan. Somilta näyttivät, kun alue nurmikosta kiilteli auringon osuessa liikkuviin siipiin.

Kierrettävältä näytti toinen purkaus grillikatoksen etukivetyksellä. Olivatpa inan isompiakin. Ja nopeasti laskettuna enemmän.

Kyllä niitä päivällä parit näkyi terassin pöydällä oikomassa siipiään.

Mutta illalla. Hämärtyessä ja pimentyessä. Siirryimme sisälle pelaamaan korttia. Valot päälle ja pok. Ne kaik perskaleet olivat sisällä.

Yritä siinä pitää pokerinaamaa, kun rillin linssissä tepastelee murkku. Valkoinen katto mustana. Ihan vähän vaan ahdisti.
Yhteisestä päätöksestä makuuhuoneessa ei sytytetty valoja saatikka katsottu telkkua.

Tänään ne ovatkin jo kaikonneet maailmalle. Pihan linnut vaikuttavat pulskemmilta.

Mökkihöperyys jatkukoon

Täällä taas Aaah!

Viisi yötä pois ja siltä myös tuntui. Toki kävin Raunon kanssa keskiviikkona kastelemassa peltoja ja hakemassa Raunon rakkaita työkaluja. Pari pientä projektia ja työkaluja miehiset määrät.

Nyt kyllä kelpaa saunoa. Tuli sen verran hieno meinaan. Ja se uus puulattia. Se on niin, ööö mikä se sana on? Joo sehän oli joustamaton. Eli vankka ja notkumaton. Ei tart enää pelätä jalan menevän läpi.

On se nättikin

Ja vaalee verrattuna vanhaan. No se olikin jo tooosi vanha. Ainaski yli 40 vuotias. Mut se on aika pitkälti jo poltettu. Ja vanhat lauteetki.

Tänään olis vuorossa ekat saunomiset, jolloin myös pestään sisällä. Eli lattiaa saa jo käyttää. Ainaskin ulkosuihku on jo purettu. Mut oli sekin kiva. Näin lämpimällä kelillä siis.

Sais Gargamel jo kohta tulla töistä. Uunia odottais täytetyt paprikat. Oli muuten paprikoissa tippunu kilohinnat parilla eurolla. Niinku vink vink. Ne vaan on hyviä.