Lastentautia tyrkkää

Joulunpyhät mentiin särkylääkkeen voimin. Onnistuminen ei ollut välttämättä toivotun oloinen, mutta helpotti vähän. Korvasärky vaan vie nautinnon.

Siis eihän se joulua ja sen viettoa estänyt. Eikä varsinkaan syömistä. Voi mä niin kuorrutin itteni lanttulaatikolla. Ja kinkulla johon päälle sivellään Aliisan mummon sinappia. Sellaista joka on parasta kinkulle. Ehkä myös lihapullille.

Kovin yritin tsempata, mutta ei mennyt kaikille läpi. Glögistä huolimatta.
Kaikki olivat paikalle. Eivät välttämättä samaan aikaan, mutta saman katon alla jokainen söi jouluruokaa.

Nyt ollaan jo ensi vuoden kynnyksellä. Lääkekuuri on vielä kesken. Korvat on huuhdeltu. Särky on vähentynyt ja kuulo parantunut. Onneksi näin päin.

Huomenna lähdetään Merenäärelään juhlistamaan ja olemaan. Ruokkimaan lintuja sekä lämmittämään. Miinuksella olevasta mökistä on aina hyvä lähteä liikkeelle. Asenteesta ja pukeutumisesta lähdetään. Noo muutamat tunnit menee, että sisälämpö on plussalla. Mutta eihän nyt niin paljon pakkasta ole.
Tärkeintä on katsoa kuumasta saunasta vastarannan raketteja.

Muistattekos poijjaat kun ennen....

Muinoin oli kirjeenvaihtokavereita. Siis tyyppejä ketä ette välttämättä olleet ikinä nähneet omin silmin. Joku sellainen, jonka kirjeenvaihtoilmoituksen olit löytänyt Mustanaamion etsii kirjeenvaihtokaveria palstalta. Tai jonkun muun säännöllisesti ilmestyvän sarjakuvalehden sivulta. Niitähän oli isot palstat ilmoituksia täynnä.

Tai olitte saaneet nimen ja osoitteen muutamalla pikkuseikalla höystettynä koulusta. Että oli hienoa, kun pystyi sanomaan olevansa ulkomaisen kanssa kirjeenvaihdossa. Nyt kuullostaa pikkuisesti kuin muistaisin Helsingin olympialaisetkin omin silmin nähtynä. Juu en ole niin antiikkinen.

Mutta kuinkas moni vanhempi antaisi näinä päivinä esim Anni-Helmin 10 v laittaa ilmoituksensa lehteen missä osoite ja muita tietoja harrastuksista.

Sataa pukkaa

Tää olis sit sadas postaus. Tarttisko kehittää joku repäsevä aihe. Nääh. Ei jaksa.

Eilisen päivän olin pyhittänyt siivoamiselle. Vähän meni suunnitelmat reisille. Aloitin aamun reippaasti kampaamokäynnillä. Hiukset lyheni reippaalla 20 sentillä. Pituutta jäi silti vielä. Rupes vaan risomaan väliin ja alle jäävät kutrit. Aja siinä sitten autoa, kun pää ei käänny hiusten ollessa selän ja penkin välissä. Sama juttu nukkuessa. Ei oo kivaa. Eikä myöskään herätä raastavaan kipuun päänahassa Gargamelin kääntyessä hiusten päälle unissaan. Vähemmästäkin on lentopallomaila heilunut.

Innolla odotan Gargamelin mielipidettä uudistetusta päästä. Ei miesparka tiedä yllätyksestä mitään. Tsihii.

Sain haettua yhden asian kaupungilta. Melkein sain uunin pestyä kokonaan. Pirskatin räjäytysaine loppui kesken. Noo pahimmat kohdat sain pestyä kuitenkin.

Loppupäivä menikin sohvalla viltin alla palellessa ja torkkuessa. Aamulla oli kurkku käheä ja muutenkin vetelä olo. Mutta ilmeisesti eilinen lepopäivä auttoi. Tänään paljon parempi olo. Noo, ei parempi olo kuitenkaan vaikuttanut siivousmotivaatioon. Onhan tässä vielä aikaa.

Kadonnut joulufiilis

Normaalisti elämässäni on vuoden aikana kaksi pyhää. Juhannus ja joulu. Näitä kahta valmistelen ja suunnittelen usein jo juhlan jälkeisestä viikosta lähtien. Juhannus käsittää yleensä kärvistelyä henkilöistä ketä en haluaisi pilaamaan seuraavaa kertaa. Ja joulun jälkeen ryhdyn jo valmistelemaan seuraavan vuoden paketteja.

Vaan ei tällä kertaa. Pakko myöntää arkielämän stresseineen ja vastoinkäymisineen verottaneen joulumieltäni enemmän kuin koskaan ennen. Hyvä jos viisi paketintäytettä on. Ja ihan hyvin tiedän ettei se joulumieli tule paketissa. Alkaa vaan ressata kaikki enemmän kuin laki sallii. Taitaa jäädä joulusiivous piparimausteiden ja tolun pirskottamisella nurkkiin. On muuten hyvä kikka. Saa lainata.

Työelämän puolella on pitkään menty jo alamäkeä. Tämä osaltaan hiljentänyt arkielämää. Nyt on kuitenkin kerätty rohkeutta ja lähdetty kokonaan uusille urille. Yrittämään siis. Saas katsoa mitä tästä tulee. Parin suht onnistuneen kuukauden jälkeen, voi jo vähän hymyilläkkin. Hiljaa hyvää tulee.

Nyt menossa viimeinen rauhoittumis viikonloppu Merenäärelässä. Gargamelin sairasteluiden takia ei kyllä olla käytykkään toviin. Jos seuraavaksi tänne uutena vuotena. Ei tässä iässä jaksa enää rymytä kaupungilla.

Ensi viikolla lupaan siivota. Ehkä.