Hjullu stalkkeri Part 2

Hetken aikaa ollu jo rennommalla mielellä töissä. En oo kyylänny jokasta ovesta tulijaa,"peloissani". Tai jotain siihen suuntaan.

Mutta nyt pomppas. SE on sitten käynyt mun töissäni!  Perzkeles! 

Moukan tuurilla mulla ollu sinä päivänä arkivapaa,  mutta silti hei!!!!!  Hjullulla ei ole mitään asiaa sinne.  Jos on pakko saada sen kaupan tuotteita,  niin tilatkoon netin kautta.  Onhan se senkin jo tehnyt. 

On siinä Hjullulla pokkaa käydä kaupassa,  missä on töissä nainen kenen miehen kanssa petti.  Mitä se kuvittelee saavuttavansa tällä toiminnalla?

Edelleenkään mä en ole häntä tavannut.  Ainakaan tietääkseni. Ja mielellään en tapaakkaan. IKINÄ!!!! 
Raukka kuvittelee mun antaneen Gargamelille anteeksi,  ja ottaneen sen takas.

Ei Edelleenkään!!!!

Hammassärky

Kärsin tuossa muutaman päivän hammassärystä. Torstai aamuna pääsin ihanalle lääkärilleni joka hoiti homman pois suht nopeasti.  Aivan ihana ihminen. Kertakaikkiaan loistava!!!

Eli muutama yö tuli nukuttua vähemmän hyvin. Joten eilen töiden jälkeen oikaisin itseni sohvalle pikku päikkäreille. Heräsin sohvalta klo 3:48. Valot päällä, telkkari samoin.
Ei nukuta enää yhtään. Joten hyvä hetki kirjoittaa tänne.

Hammassärky on itse kokemistani säryistä pahin.  Sitä ei pysty sivuuttamaan mitenkään. Vaikka mitä yrittäisi. Se puskee läpi parhaimmista kivunsiirroistakin. En nyt sentään ole lyönyt itseäni vasaralla varpaaseen, vaikka mieli on tehnytkin. Lähellä on ollut.

Maailmassa ei ole montaa ihmistä kenelle soisin hammassäryn. Muutama toki löytyy tietysti.  Listan kärjessä on Gargamel, Hjullu, naapurin höyrypää ja pari muuta.  Mutta ei sen enempää kuitenkaan. Olenpas minä hyvä ihminen.

Huvittavaa tästä hammassärystä tekee se,  että mulla olis ollu aika kahden viikon päästä sovittuna.  Seuraan hampaan kanssa ilmeisesti eri kalenteria. Nii tietää taas mihin palkka menee.  Ei pääse tuhlaamaan. Onneksi ostin jo uudet talvikengät.

Ihania ja ei niin ihania lapsuusmuistoja

Pienenä syötiin piepoa. Piimään tehtyä tietysti.  Toisinaan sekoitin elintarvikevärejä joukkoon,  saadakseni hauskempaa ruokaa. 

Hekla hakkasi mua päähän hiusharjalla,  kun en antanut harjata mun hiuksia.  Ei sillä lappeella puolella vaan piikikkäällä.  Siks mulla on hilsettä varmaankin. 

Raunon kanssa rakennettiin mulle yhdessä mikroauto. Maalasin sen edestä siniseks ja takaa vihreäks.

Virkki-Mamma teki aina ison vadillisen piparitaikinaa ennen joulua.  Piti sitä kylmässä vintissä,  mistä me kaikki 12 serkusta käytiin "salaa" närppimässä siitä.  Uskon että teki taikinaa enemmän kuin yhden saavillisen.

Lapsena naapuritaloyhtiö oli monta monta vuotta autiona. Se oli aivan loistava leikkipaikka. Suojassa pihapiiri missä sai rauhassa telmiä.

Olisin halunnut meille kellariin possun. Oltais syötetty ja jouluksi saatu kinkku  siitä.  Mun tylsät vanhemmat ei ollu mun vision kannalla.  Silläkään kertaa.

Muistan kun telkkarissa ei ollut värejä,  ja kanaviakin  oli vaan kaks. Muistan kun mtv3 alkoi.  Aluksi näkyi vaan Helsingissä.  Oi sitä kateuden aikaa.

Automatkoilla kuunneltiin radiosta kuunnelmaa Knalli ja sateenvarjo. Ei,  autossa ei ollut kasettisoitinta.

Mun ekat korvalappustereot oli punaiset walkmanit.  Ei kannattanu  kelata, kun kulutti liikaa pattereita. Ja kyllä,  silloin kelattiin kasetti kynän avulla. 

Loppukesästä mentiin isoäidin luo ja kerättiin porukalla viinimarjoja pensaista.  Sitten keitettiin mehua.  Ei,  mehuja ei ostettu kaupasta vaan ne tehtiin itse. 

Ennen talvea käytiin landella nostamassa perunoita.  Koko suku koolla.  Ja syötiin hyvin.  Eli talvella ei ostettu perunoita,  vaan niitä haettiin landelta kellarista.

Puhelimessa oli pyöreä numerovalitsin, ja hätänumero oli silloin 000.

Nyt mä tunnen olevani vanha.