maanantai 28. heinäkuuta 2014

Parisuhteen kompastuksia

Ovat kesälomat. Toki muutkin lomat, mutta tämä pisin on se pahin kaikista. Ainaski mun mielestä.

Varsinkin, koska asumme Gargamelin kanssa eri osoitteissa. On tämä viisi viikkoa putkeen yhdessä jo hermojen koettelua. Totuuden nimessä on kerrottava siitä yhdestä yöstä loman aikana, jolloin emme olleet saman katon alla. Ei se silti helpottanut.

Onhan se ihanaa höpönassukan kanssa jakaa arkea (siis lomaa), nukkua samassa sängyssä, syödä aamiaista yhdessä, katsoa illalla telkkaria, tehdä remonttia, saunoa, uida.......  jne

Onneksi sentään huusiin pääsi yksin.

Vaikka mökillä iso tontti onkin, tuntui se toisinaan pikkuruiselta.

Nyt on lomat lusittu :( onneksi on vielä satunnaisia vapaita jäljellä. Ei täällä kaupungissa vaan kykene olemaan. On ihmisiä ja meteliä ja hälytysajoneuvoja ja naapureita ja pölyistä ja ei pääse uimaan ja argh!!

 Paarmoja täällä ei sentäs ole. Ainut positiivinen asia. Ei edes vesivessa houkuta.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Laattavallankumous

Näillä keleillä vois tehdä vaikka mitä. Uida, kellua meressä meritähtenä, parantaa rusketusta, maata varjossa sudokua tehden, huolehtia nestetasapainosta jne jne jne. Mutta kun ei. Meillä tehdään edelleen saunaremonttia.

Koko lattia on nyt laatoitettu ja saumattukkin. Seinien saumaus ohjelmassa tänään. Uusia lauteita pitää vähän lyhentää, koska pääty seinääkin on laatoitettu. Huoh. Mä en jaksa enää yhtään laattaaaaaaaa!!!

Kiuas odottaa pihalla surullisena.




No hän saa sisälle päästyään niin paljon uusia kiviä kun haluaa. Hippasen oli vanhat kivet haperoita, kun niitä ikkunasta viskelin pihalle.
Mahtaa tulla hassut löylyt kyn on uudet kivet ja saunassa ei enää vedä lattian reiästä.

Hyvin on silti näillä helteillä pärjätty ilman saunaa. Vettä on kyetty padassa lämmittämään ja pihalle on pystytetty ulkosuihku. Narujen varassa kolme pressuseinää ja lattiana lautojen päällä muovimatto. Hippasen naapurin koiran kusettaja kyylää ohikulkiessaan ;)

Seinien saumauksen jäljeen varmaan kiuas sisälle ja lattialautohen paikoilleen ruuvaus. Tuskin se siltikään vielä valmis on. Gargamelin tuntien jotain pientä vielä tulee. Ainaskin jakkaran teko. Minä kun ilmaisin haluni, ettei lauteissa olisi jalkoja pahemmin. Ainakaan puulattian puolella, niinkuin vanhassa oli. Sain toiveeni. Yksi ainut jalka laatoituksen puolella. Ja sekin on taittuva. Eli siivotessa lauteet ja jalan saa käännettyä kokonaan  pois tieltä. Wuhuu!

Nyt vois mennä hauduttamaan toisen saavillisen teetä. Mä kun kärvistelin kolme päivää ilman mun teetä. Kyllä oli rankkaa.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Laatoittajaa kaivataan

Sellaista ammattitaitoista mielellään. Omasta takaa löytyy täysin pätemätön ensikertalainen.

Luotto omiin taitoihin oli rautainen, kunnes asettelin ensimmäisiä laattoja paikalleen. Noo olin mä saattanut jo kuraa sotkiessani soittaa Raunolle ja kysellä sopivaa koostumusta. Ja het kuin lihakaupan hyllyltä tuli neuvoja.

Ensin puolustelut. Kyseessä siis vanha sauna, joten seinät saatikka lattia ei todellakaan suorassa. Käytössä neljän eri paksuista laattaa. Siinä sitä tarpeeksi haastetta ekaan kertaan.

Ekaksi kerraksi ei lasketa niitä kahta seinälaattaa, jotka Rauno anto mun kokeilla mun keittiöön. Joo ne kaks vinoo laattaa kahvinkeittimen takana. Ei et saa kurkata!

Huolellisten esivalmisteluiden ja suunnitelmien vuoksi, paremminkin ansiosta, en joutunut leikkaamaan yhtään laattaa. Kuvassa etureunan vihreitä on haljottu, mutta ne oli jo valmiiksi leikelty.



Ja kyllä, takaseinän kaksi laattaa kohdistettu lattian mukaan. Siksi eivät suorassa.

Matkan varrella vatupassin kanssa tarkistettu kaatoa sopivin välein. Tuntuis toimivan.

Parin päivän päästä laatotus jatkuu. Kiuas pois paikoiltaan ja vähän vanhan laatoituksen reunojen piikkausta niin saa loputkin. Mutta siis suurin osa on nyt valmis. Ja tuota vihreää pikkulaattaa tulee vasemmalle ja paljon.

Tämä laatoitettu osa jää kokonaisuudessaan lauteiden alle. Useimmiten on vielä puiden allakin piilossa. Niin ja vesisaavin. Huh. Ei sitä kukaan näe ;)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Melkein itkumuuri

Muttei ollutkaan!

Täällä Merenäärelässä alkoi pari päivää sitten saunan lattian remontti. Ensin tyhjennettiin irtokamoista ja sitten lähti lattia ja lauteet. Rauno ollut mukana rakentamassa ja suunnittelemassa.

Purkuvaihe sisälsi pienen jännitysmomentin. Että kuinka mätä se oikeasti onkaan. Taisi päästä iso HUH kun lattia revittiin pois. Viemäriä lähinnä ollut poikkipuu oli mätä ja siksi lattia notkui. Muuten löytyi sementtipohja kunnon tuuletuksella ja hyväkuntoists puuta. Tosin tuo mätä kohta oli päästänyt vettä väliin. Onneksi edellinen rakentaja oli tehnyt sementtiin tuuletusaukon. Josta vesikin oli päässyt turvallisesti ulos.

Tänään oli päivä kolme remontissa ja voin kertoa olevani aika väsynyt. Keskiviikko aamupäivällä Aliisan mummo ja Rauno saapuivat. Ja lähtivät tänään iltapäivällä. Siis remonttiapuna aivan mahtavaa. Se vaan ressaa mua vähän enempi kun vieraita. Tarttis tehdä ruokaa ja remontoida samaan aikaan. Noo huomenna jatkuu taas.

Se pääty saunassa missä sijaitsevat pata ja kiuas, lattia on betonia. Myöskin lauteiden alunen. Gargamel toi kerran retkiltään sekalaisen satsin laattoja, joten lopputulos on, että vaihdan toviksi työhanskat käteen ja rupean laatottamaan.

Saas kattoo millasta tulee. Veikkaisin aika uniikkia. Onneksi kaato on jo hyvä.

Sitä ennen sain tehtäväkseni muurata kiukaan ja lauteiden väliin muurin. Voi kääk. Joskus pikkutyttönä auttanut Raunoa tiiliseinän teossa.
Ei muuta kuin ammattilaisen ilme päälle ja kuraa sekoittamaan.

Tässä tulos kun sekotuskauhan nuppi haukkasi mua. Eli hanskat käteen!!

Tiilet ja kura olivat myöskin retkisaaliita. Joten lopputuloksena raidallinen muuri. Ja tiilet vielä eri korkuisiakin. Kumpaakaan ei ollut yksinään tarpeeksi, ja olisi ollut vielä hullumpi laittaa ensin toista väriä ja sitten toista. Siis raidallinen.

Tuli niin pirskatin hieno. Mun mielestä. Kävi Gargamel sitä jo potkimassa. Kai se sit kelpas.

 Ja itkumuuri tuli, koska kura tummaa ja sotkin niin pirusti. Ennen pesua se meinaan näytti tältä :(
Tästä opimme seuraavaa: A kosketa kuraa vain työkaluilla ja oikealla kädellä. Vasen pyhitetään tiilille ja laatoille B esivalmistelut C pese heti eikä vasta seuraavana päivänä D kunnollinen valaistus.

Seuraavaksi laatoitus. Paperisuunnitelma on jo tehty, koska montaa erisorttista laattaa. Usko omiin taitoihin on huima. Hmmmm.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kostonhimo

Aikamoisen kamala sana. Mutta uskoisin tunteen olevan monille tuttu. Ja tarkennuksena puhun tunteesta, en teoista.

Tähän tekstiin kaipaisin kommentteja olenko ainoa hullu kiiluvin silmin vai löytyykö muitakin.

Elikäs kuvitellaan tilanne jossa joku tosi tosi tyhmä ihminen olisi tehnyt minulle kamalaa vääryyttä. Niin minä todellakin saan jonkinsortin tyydytystä suunnitellessani miten kostaisin tälle henkilölle. Joskus jopa hyvinkin yksityiskohtaisin suunnitelmin.

Selvennän vielä, jotten ole tähän päivään mennessä yhtäkään kostoplääniä toteuttanut. Enkä kerro tarkkoja suunnitelmia, koska saisin syytteen yllyttämisestä.

Vähiten aineellista vahinkoa aiheuttaisi suunnitelma joka sisältää vanhaa piimää ja 10 litraa löysähköä kaurapuuroa.
Parhaimmitossa oleva plääni vaatii telakalla käytettävää jytyliimaa jota laitetaan matkustajalaivan hyttien väliin.

Melkein häpeän kostonhimon tunnetta, mutta silti väitän kyseisen tunteen olevan pohjimmiltaan tervettä. Kuhan ei siis toteuta!

P.S. tunnustan ehkä tilanneeni exälle ilmaisen 12 osaisen kirjekurssin raamatusta ja Jeesuksesta ;)

Maaksi olet tuleva

Terassin uusi lasitettu pääty vaati toisen uhrinsa :( Taisi olla tämän kesän satoa oleva keltasirkku. En mä niitä koko talvea syötä, jotta ne tappaa ittensä mun terassilla. Mielestäni kuitenkin ruuat ovat hyviä ja monipuolisia. Mutta siis.

Ei muuta kuin hartaana kiikutin tirpin metsän rajaan. Samaan paikkaan kuin sen edellisen. Todisteena yksi sulka sammaleella.

Parin tunnin kuluttua menin tarkistamaan tilannetta. Tirppi liikkui!! Siis ääks!! Ja aivan tasan varmaan oli vainaja kun sitä kuskasin. Hetken hengitin ja tuijotin paniikin alkaessa laantua.

Joku/jotkin kaivoivat ruhoa maahan. Koko tirppi heilui ja nokka maha edellä kaivautui puunjuuren viereen mättääseen. Aika ällöä. Pari kärpästäkin oli löytänyt paikalle.

Siinä kohtaa ruhosta oli n puolet vielä pinnalla. Nyt aamulla ei mitään näkyvissä. Jopa kuivia lehtiä levitettynä "rikospaikalla".

Ei pienestä linnusta paljon todisteita jää.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Yöstä selvitty "puhtain"lakanoin

Meni helpommin kuin luulinkaan. Vähän pelkäsin äijän uhkaamaa palopuhetta, mutta ilmeisesti mun neuvoni / ohjaukseni sai sen pitämään mölyt mahassa.

Mukelot kävi saunassa ja uimassa. Jonja jäljeen äijä meni vuorostaan. Mä vielä häsäsin jotain, jolloin tyttö lähestyi mua kysyen et miten he sit nukkuu.

Laskin puhelimen pois ja sitten keskusteltiin rakentavassa hengessä. Ensin kerroin oman mielipiteeni, jonka perusteella totesimme etteivät he kuole vaikka tämän yön nukkuvatkin erillään. Ja sovimme yhdessä että ensi kerralla tilanne on voinut muuttua. Yhdessä ajattelimme tämän erillään nukkumisen nyt, helpottavan äijälle asian sulattamista.

Koko keskustelu käytiin mukavassa hengessä ja kumpikin sanoi ymmärtävänsä tilanteen. Pienillä myönnytyksillä puolin ja toisin, saadaan asia etenemään nopeammin.

Ja uskon ensi kerralla tilanteen olevan eri. Tällä kertaa säännöt olivat nämä. Mukavat päivät vietettiin ja kenellekkään ei jäänyt hampaankoloon mitään.

Ajattelin myöskin, että jos suuttuvat, niin minun maailmani ei kahteen kiukuttelevaan teiniin kaadu.


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Sovelias ikä "nukkua" samassa sängyssä

Tämä onkin ollut tämän päivän kuuma peruna. Enkä nyt tarkoita itseäni. Se juna meni jo. Siitä keskustelusta vois ottaa hipsukat pois ;)

Ja kaikkihan lähti äijän rakkauren herelmästä joka on 17 vuotias. Poikaystävä on jo täyttänyt loppuvuodesta 18. Poika näytettiin meille viime vuoden juhannuksena ensimmäistä kertaa. Oli aika paukku, koskei meille oltu edes vihjaistu tapahtumasta. Kyseessä ensimmäinen suhde siis. Asiasta kysyttäessä vastaus oli tyly 'äiti on tiennyt jo kauan'.

Se veti mielen aika matalaksi. Toisaalta lasta on koko pienen ikänsä kielletty kertomasta iskälle yhtään mitään. Ja mitään ei ole saanut kysellä. Ainoastaan koulusta on saanut puhua. Muttei siitäkään aina viitsisi jauhaa.

Tästä aiheesta riittäisi aivan liikaa, joten siierytään pääasiaan.

Lutuset ovat siis tulossa mökille, ja ensi kertaa yhdessä myös jäävät yöksi. Heräsi kysymys nukkumisjärjestelyistä. Tilaa ja sänkyjä siis on.

Selvisi että tytön äiti on antanut nukkua samassa sängyssä. Kuten myöskin pojan vanhemmat, sen jälkeen kun poika on täyttänyt 18.

Minä henkilökohtaisesti kieltäisin. Kuten myöskin äijä. Tämä tietenkin on suhteellista, koska jokainen nuori on erilainen. Itse pidän tyttöä vielä sen verran lapsellisena, ettei näin tarvitsi vielä tapahtua. Poika on hyvinkasvatettu ja kohtelias. Ei mitenkään normu jätkämäinen mitä itse suosin teininä.

Joka talossahan on eri säännöt, joten hyvin voisi tuon täällä kieltää. Ja haitanneeko se jos lapsi suuttuu. Alaikäinenhän tuo on. Ja vanhempi on se joka sanelee säännöt, ei lapsi.

Voi mä pystyn jo kuvittelemaan sen kiukkuisen puhelun, jonka äijä saa jos nyt kielketään.


torstai 10. heinäkuuta 2014

Ampparin puraisema

Enkä nyt tarkoita kuten sanonta baarikärpäsen purema tai muut vastaavat.

Ja heti alkuun selvennys, mulle kaikki pimpparit on amppareita. Muut saa sanoa kimalaisiks ja muiks. Mulle ne on amppareita.

Eli siis. Mun höpsöliini Gargamel aloitti melkein heti aamiaisen jälkeen korjaamaan laituria. Tuo olikin sitten jäiden syleilyssä vaurioitunut luultua enemmän. Jossain välissä kävin laiturilla seuraamassa työn edistymistä. En niinkään työjohdollisesti vaan mielumin rakastavan kannustavasti.

Matkalla rantaan, tunsin oikean jalan sisänilkassa (voiko vaikeammin enää selittää) järkyttävän kipupisteen. Eikun heti huitomaan ja ulisemaan kuin potkaistu muuli. Kerkesin näkemään jonkin ison tummahkon lentävän pois.

Rantaan päästyäni. Noin viiden metrin matka. Oli osumakohta tulessa ja ruvennut jo kovettumaan. Ei muuta kuin kylmää päälle. Kipu hellitti kotvan kuluttua.

Hetken päästä tutkin kohtaa tarkemmin. Turvonnut ja ihan kova. Siis nilkka!! Ensin näkyi punainen piste ja epäilinkin aluksi paarmaa. Vaan väri häipyi ja rutistustesti osoitti etten ole reikiintynyt.

Eikun naama lähemmäs ja hieromaan silmiä tarkemmaksi. Siitä puuttuu n 3*4 mm alueelta siipale nahkaa. Eli se perzkeleen otus siipasi kerroksen mua. Yllättävän kivulias. Saattoi ruiskaista samalla jotain, koska polttava tunne kesti kauan.

Nyt tiedämme otukset amppareiksi, koska samassa kohdassa hyökättiin myös Gargamelin kimppuun. Yritti päähän, mutta hiukset ja nopea käsi estivät aikeen.
Laiturin alta löytyi pesä.

Totuuden vuoksi, tunnustan ettei sitä ole siellä enää. Kiitos höpsöliinin. Kävipä tuuri, etteivät pimpparit hyökänneet viime viikolla, kun Mäkärä ja lapset käyttivät laituria.
Oli mun elämäni eka negatiivinen kohtaaminen amppareiden kanssa. Kun ei ole vielä koskaan pistäneetkään. Kun ei ne häiri mua, niin miks niitä pitää huitoa. Ne tutkii aikansa ja lähtee pois.

Laiturista puuttuu enää tikkaat. Eli huomenna pääsee uimaan!!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Uiminen

Olis joo tosi nastaa näillä keleillä. Menisin ympäriinsä ku maitovalas. Paitsi ettei väri enää sovi. Paitsi ehkä vähän persaukkeesta. Leikkisin meritähteä ja saukkoa vuorotellen, välillä kultakalaa.

Siis joo jos olis vet. Ai nii mut täähän on rantatontti. Ainii se laituri :(

Vesi on noin kolme metriä alempana kuin normaalisti. Joten laiturin ekat kellukkeet "tukevasti" liejupohjassa. Pari viimeistä pätkää ja ponttooni tukevasti rannalla, odottamassa jäiden tuhojen korjausta.

Jos hyppäisi (mitä ei suositella) laiturin tynkänokalta mereen, olisi vettä ehkä hyvällä tuurilla mun napaan. Ja olen siis lyhyttä mallia. Jonka jälkeen sitä olisi kaulaan asti. Koska uppoisin haaruksia tai persettä myöden pohjamutaan. Ja siinä pysyisin.

Lieju on myös täynnä kaisloja, joten pahoilta viiltohaavoilta ei välttyisi. Eli rantaa pitkin kävellen ei tästä uimaan pääse. Ja piste.

Tässä pari päivää olen huokaillut tukevasti uimista ja sen ihanuutta. Olen jopa alentunut lahjomaan Gargamelia, tai siis lupaillut mitä kaikkea kivaa tapahtuu jos pääsen uimaan.

Tänään sai jo veneen veteen. Kun hänen kaverinsa tuli ja lähtivät kalastamaan. Yhtään merenelävää ei kyllä tullut. Enkä sitä uskonutkaan näillä keleillä.

Olen sitten vaan nautiskellut auringosta ja kylmästä kuoharista.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Laatikko vol 4

Myyjän neuvosta ostin oikein talomaalia. Kun on kumminkin ympäri vuoden ulkona ja saattaa jokunen pisarakin osua. Tai siis ei, koska Gargamel ja Rauno rakensivat seesteisyydennurkan päädyn umpinaiseksi. Tai voihan sitä jäädä vahingossa ikkunat auki ja siten sade saattaa osua. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Ensimmäisenä maalauspäivänä oli keli kohdillaan. +14 ja puolivarjoista. Sopis mulle.

Koska omaan vakaan maalauskäden (BUAHHAHHAA) en laittanut rajoihin maalarinteippiä. Ja turhaa se olisikin ollut, kun vaaleampi maali ensin.



Tässä kuvassa vaaleaa kolme kerrosta ja tummalla aloitettu. Esim kannen sisäpuolen listat.

Ja vielä tummalla aloittaessani en laittanut teippejä, koska käteni on niin vakaa. Jälleen kerran BUAHHAHHAHHAA KÖH KÖH TSIHII!!
Olis ehkä kuitenki pitäny laittaa. Eli lähikuvia ei tule ennen paikkamaalausta.

Joka pitää suorittaa myös, koska kolme päivää kuivuttuaan kansi oli ottanut vielä kiinni. Joten maalipinta kärsi hieman. Tarttee hakea vesiväripensseli, jotta täydellisyyden kaipuinen hermostoni pääsee lepäämään.



Tässä kahden maalikerroksen jälkeen. Ei näytä niin hyvältä. Ja kumma kyllä, tumma väri peitti piruukseen huonommin nuo tekstit ja kuvat, mitä oli ympäri laatikkoa.

Nyt laatikko saa kuivua vielä tovin. Ja se paikkamaalaus myös. Ehkäpä ne koristemaalaukset, ennen kuin lopullisesti esittelen hänet kunnolla.

Gargamelin mielestä lopputulos on 'todella kirkkaan liila'. Miten kukakin sen haluaa ottaa. Mä ainakin otin sen kehuna, vaikkei sitä ollutkaan. Mitäs anto mun päättää värit. Ihan taatusti tiesi mitä tulossa!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Vihdoinkin tirinää

Siis auringonpaistetta. Eilen jo yritti, mutta kun sen seurana oli kunnon kylmät tuulet. Tänään onneksi ei.

Mä niin olen tiristäny itteäni pekonilavalla. Aina kun tuoksuu pekoni, kääntyy akka. Samalla sai väsättyä sudokua. Joutenhan ei voi maata.

Gargamel toi kaupungista tullessaan pari uutta löhötuolia uudelle terassille. Hyvä siinäkin oli lepuuttaa lonkkia. Nyt on vaan runsaudenpula missä sitä itseänsä pitäisi. Kun tuo ulko seesteisyydennurkka on myös kokenut kohennusta. Aita tai mikä reuna onkaan, on vaihtunut uuteen ja ehompaan. Nyt uskaltaa nojata siihen, kun puristaa mattoja. Samalla meren puoleiseen päätyyn ilmiintyi kaksi aukeavaa ikkunaa. Loppupääty menee kokonaan umpeen. Eli ei sade eikä tuuli pääse käsiksi. Paitsi jos ikkunat auki.

Sen verran isot lasit ettei maisema kärsi. Vähän pelkäsin sitä. Mutta onneksi olin vähän väärässä. Eli nyt ei seesteisyyden nurkan matot kastu sateella ja tuulisellakin ilmalla raaskii istuksia roikkuvassa tuolissa.

Valmiiksi maalattu ja kuiva arkkulaatikko pääsi uuteen kotiinsa. Tänään sitä jo testasin. Sopivan korkuinen ja melkeinpä täydellisen lähellä, jotta sitä pystyy käyttämään pöytänä.

Tälläisiä päiviä lisää kiitos!!


torstai 3. heinäkuuta 2014

Laatikko vol 3

Kyl mä sit vaan olen niin pal kauhian hyvä. Ja kaunis ja ihana ja fiksu ja filmaattinen ja....

Eli asiaan. Laatikon tuunaus jatkui. Saranoiden asennus seuraavaksi. Ensteks mää mittasin mihi mää ne laitan ja kummal sivul. Helppo homma. Mut sit se koloominen. Mää jo luulin et taltal ja vasaral ja puukol mää koko päivän nysvään. Mut ei. Ku maailmas on sellasiiki työkalui etten edes nimee tiärä.

Täsä tämmönen olis



Töpseliin virtaa ja nappulast pääl. Toi kaikkist vasemman puoleisin reuna on niinku saha. Tärisee niin pirusti ja uppoo ku tota öö kuuma lyijy korvaan.

Tol mää sit surruttelin saranoil uudet kodit. Toki mä vähän sain käyttää talttaa ja vasaraaki.



Sit vaan sopivii mutterei mettästämään. Ja kaik mitä löysin oli liian pitkii. Nou hätä. Rälläkkä on keksitty. Mää taas ihan ite rälläköisin ne siisteiks. Gargamel tosin sääti pyörimisnopeuden vähän hitaammal. Väittää mua onnettomuusalttiiks toisinaan. Hmph.

Sil välil ku kävin sisäl, Gargamel salaa hios arkkua. Ihan ku mä en kuulis sitä ääntä. Ei kelvannu mun kätteni jäljet. Aivan sama. Ois pitäny viivytellä kauemmin sisäl.

Sit kansi paikoilleen pirskatin pitkil ruuveil. Asennettiin viel molemmil sivuil kettingit ettei mee kansi nurin niskoin.

Seuraavas postaukses siirrytään jo maalaamiseen ja ehkä lopputulokseen.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Noita-akkalauma Merenäärelässä

Vilskettä vipinää ollut tänään. Ryyditettynä sammiollisella teetä ja muita hyvyyksiä.
Eli akat kokoontuivat tikuttelemaan ennen kesälomia. Yksi porukasta ei työesteen vuoksi päässyt mukaan, mutta eihän sitä aina kaikki pääse tulemaan.

Meillä on siis sukulaisista ja ystävistä koostuva porukka joka pääasiassa kokoontui noin kerran viikossa jonkun luona käsitöiden kera. Kesäaikaan saattaa tosin olla pitempiä tapaamisvälejä, mutta kesän loputtua tahti kiihtyy normaaliksi.

Mukana ovat luonnollisesti jälkeläiset sekä karvaiset ottolapset. Tällä kertaa Mäkärän perilliset ja Heklan Rakkimus. Luulen kaikille noille unen maittavan. Gargamel kävi LiilanLapsen kanssa metsästämässä matojakin. Ei syötäväksi vaan onkimiseen. Melkein saivat ahvenen.

Ja sitten vielä iiiso kasa muurinpohjalättyjä. Ainiinjuu, älä anna lapsen valita kuningatarhilloa lätyilleen, vaan lättää kysymättä mansikkahilloa tai sokeria. Meinaan se hillo päätyi mukulan housuille, penkille ja matolle. Huoh!
Onneksi söimme terassilla emmekä sisällä. Siinä olisi mennyt senkin pehmusteet ja mun virkkimä matto pesuun. Nyt paljas puupenkki ja parhaat päivänsä nähnyt räsymatto.

Samalla sai esiteltyä terassin remonttia. On jo loppusuoralla. Puuarkku jo yhdellä värillä maalattu. Kolme kerrosta meni vaaleampaa liilaa, että mustat tekstit ja kuvat jäivät piiloon. Maali riitti vaikka epäilin. Kyllä se vaneri sitä imikin. Jos huomenna nätti keli, maalaan loput. Kun taitaa tuo äijä hilpasta lomalta töihin päiväksi pariksi.

On se vaan rikkaus elämässä, tälläinen oma harrasteporukka. Tehdään yhdessä ja saadaan samalla kälistyä maailma paremmaksi. Ja naurettua. Sitä me harrastetaan ihan pirskatisti.
Tuntuu vaan nykyihmisillä olevan liikaa elämässään kiireitä, ettei keretä panostamaan yhdessäoloon tarpeeksi.

Kaikilla pitäisi olla tälläinen porukka!