perjantai 17. marraskuuta 2017

Hjullu stalkkeri Part 2

Hetken aikaa ollu jo rennommalla mielellä töissä. En oo kyylänny jokasta ovesta tulijaa,"peloissani". Tai jotain siihen suuntaan.

Mutta nyt pomppas. SE on sitten käynyt mun töissäni!  Perzkeles! 

Moukan tuurilla mulla ollu sinä päivänä arkivapaa,  mutta silti hei!!!!!  Hjullulla ei ole mitään asiaa sinne.  Jos on pakko saada sen kaupan tuotteita,  niin tilatkoon netin kautta.  Onhan se senkin jo tehnyt. 

On siinä Hjullulla pokkaa käydä kaupassa,  missä on töissä nainen kenen miehen kanssa petti.  Mitä se kuvittelee saavuttavansa tällä toiminnalla?

Edelleenkään mä en ole häntä tavannut.  Ainakaan tietääkseni. Ja mielellään en tapaakkaan. IKINÄ!!!! 
Raukka kuvittelee mun antaneen Gargamelille anteeksi,  ja ottaneen sen takas.

Ei Edelleenkään!!!!


torstai 2. marraskuuta 2017

Hammassärky

Kärsin tuossa muutaman päivän hammassärystä. Torstai aamuna pääsin ihanalle lääkärilleni joka hoiti homman pois suht nopeasti.  Aivan ihana ihminen. Kertakaikkiaan loistava!!!

Eli muutama yö tuli nukuttua vähemmän hyvin. Joten eilen töiden jälkeen oikaisin itseni sohvalle pikku päikkäreille. Heräsin sohvalta klo 3:48. Valot päällä, telkkari samoin.
Ei nukuta enää yhtään. Joten hyvä hetki kirjoittaa tänne.

Hammassärky on itse kokemistani säryistä pahin.  Sitä ei pysty sivuuttamaan mitenkään. Vaikka mitä yrittäisi. Se puskee läpi parhaimmista kivunsiirroistakin. En nyt sentään ole lyönyt itseäni vasaralla varpaaseen, vaikka mieli on tehnytkin. Lähellä on ollut.

Maailmassa ei ole montaa ihmistä kenelle soisin hammassäryn. Muutama toki löytyy tietysti.  Listan kärjessä on Gargamel, Hjullu, naapurin höyrypää ja pari muuta.  Mutta ei sen enempää kuitenkaan. Olenpas minä hyvä ihminen.

Huvittavaa tästä hammassärystä tekee se,  että mulla olis ollu aika kahden viikon päästä sovittuna.  Seuraan hampaan kanssa ilmeisesti eri kalenteria. Nii tietää taas mihin palkka menee.  Ei pääse tuhlaamaan. Onneksi ostin jo uudet talvikengät.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ihania ja ei niin ihania lapsuusmuistoja

Pienenä syötiin piepoa. Piimään tehtyä tietysti.  Toisinaan sekoitin elintarvikevärejä joukkoon,  saadakseni hauskempaa ruokaa. 

Hekla hakkasi mua päähän hiusharjalla,  kun en antanut harjata mun hiuksia.  Ei sillä lappeella puolella vaan piikikkäällä.  Siks mulla on hilsettä varmaankin. 

Raunon kanssa rakennettiin mulle yhdessä mikroauto. Maalasin sen edestä siniseks ja takaa vihreäks.

Virkki-Mamma teki aina ison vadillisen piparitaikinaa ennen joulua.  Piti sitä kylmässä vintissä,  mistä me kaikki 12 serkusta käytiin "salaa" närppimässä siitä.  Uskon että teki taikinaa enemmän kuin yhden saavillisen.

Lapsena naapuritaloyhtiö oli monta monta vuotta autiona. Se oli aivan loistava leikkipaikka. Suojassa pihapiiri missä sai rauhassa telmiä.

Olisin halunnut meille kellariin possun. Oltais syötetty ja jouluksi saatu kinkku  siitä.  Mun tylsät vanhemmat ei ollu mun vision kannalla.  Silläkään kertaa.

Muistan kun telkkarissa ei ollut värejä,  ja kanaviakin  oli vaan kaks. Muistan kun mtv3 alkoi.  Aluksi näkyi vaan Helsingissä.  Oi sitä kateuden aikaa.

Automatkoilla kuunneltiin radiosta kuunnelmaa Knalli ja sateenvarjo. Ei,  autossa ei ollut kasettisoitinta.

Mun ekat korvalappustereot oli punaiset walkmanit.  Ei kannattanu  kelata, kun kulutti liikaa pattereita. Ja kyllä,  silloin kelattiin kasetti kynän avulla. 

Loppukesästä mentiin isoäidin luo ja kerättiin porukalla viinimarjoja pensaista.  Sitten keitettiin mehua.  Ei,  mehuja ei ostettu kaupasta vaan ne tehtiin itse. 

Ennen talvea käytiin landella nostamassa perunoita.  Koko suku koolla.  Ja syötiin hyvin.  Eli talvella ei ostettu perunoita,  vaan niitä haettiin landelta kellarista.

Puhelimessa oli pyöreä numerovalitsin, ja hätänumero oli silloin 000.

Nyt mä tunnen olevani vanha. 




tiistai 31. lokakuuta 2017

Isänpäivä

On kuin isku teleskooppipampulla päin naamaa.

Sitä ei pysty väittelemään mitenkään.  Radio,  tv,  mainokset ihan joka paikassa. Tilaa ajoissa Isänpäiväkakku, osta isälle hyvä kirja,  isälle uusi kerrasto, partavaahto,  villasukat, pipo,  jne.

Ensimmäinen Isänpäivä ilman omaa isää on aika rankka näköjään. Joka päivä on.  Mutta varsinkin erikoispäivät saavat tunteet pintaan.  No ei ne kaukana vielä olekkaan.
Tuleva joulu piinaa jo mielessä. Miten mä siitäkin selviän.

Mutta silti,  toivon jokaiselle isälliselle hyvää isänpäivää ja nauttikaa joka hetkessä.  Kyselkää kaikkea mahdollista,  kuunnelkaa, ottakaa opiksi neuvoista, tallentakaa joka hetki sydämeenne.

Kaiken antaisin,  jos vielä hetken saisin isän kanssa olla. 

Taa taa talviiiii

Tätä on taas odotettu. Saa pukeutua villavaatteisiin, voi kääriytyä viltteihin sohvalla, pystyy lämmittelemään kakluunin edes.  Aah mikä nautinto. Voi samalla vaikka grillata nakkeja. Pääsee lumihommiin.

Toki villasukat ovat täynnä tikkuja, kun kantaa puita korissa sisälle.  Mutta se on pieni paha lämmön rinnalla.
Myöskin rillit on aina huurussa tai jäässä, kun menee sisälle. Mutta tarviiko sitä aina niin selkeesti nähdäkkään.
Lumihommatkin on mun mielestä ihan jees. Vikkaa pääs ilmeisesti. Ja nyt kun hehkutan lunta,  niin ei taida tulla tänäkään talvena.  Vaikka mulla on koko kesän ollu lumilapio oven pielessä.  Odottamalla selviää tämäkin asia. 

Yksi parhaista on talviaamuisin sukkien valintaprosessi. Ensin katsotaan kuinka kylmää ulkona on.  Sitten mitkä kengät laitetaan.  Ollaanko menossa sisä vai ulkohommiin.  Jonka jälkeen pääsee valitsemaan  villasukkia. Pitkät,  lyhyet,  ohkaiset, paksut, yksiväriset, raidalliset, kirjavat, kuviolliset, ja kaikki muut valintaperusteet.

Hmmm mulla taitaa olla suhde mun villasukkiin hippasen vakavammalla pohjalla. 

maanantai 30. lokakuuta 2017

Mulla on oma stalkkeri, uhka vai mahdollisuus

Totta se on.  Mun elämäni on niin pirskatin "mielenkiintoista" tai jotain.  Enemmän taitaa olla se tai jotain.

Tää stalkkeri,  myöhemmin tekstissä pelkkä hjullu (helpompi kirjoittaa sekä totta)  seuraa mua netissä,  mistä vaan löytää,  sekä työpaikan kautta.  Ainakin työn nettisivuilla.  Vielä ei ole mun töihin naamaansa  tuonut.  Tai jos onkin,  niin en ole silloin ollut vuorossa.

Tämä hjullu on se kenen kanssa Gargamel  petti mua.  Heille on jo tullut ero,  ja nyt epäilee minun huolineen pettäjäpazkan takaisin. Joo ei tule tapahtumaan!!!!

Aluksi hjullun vaaninta hymyilytti, nyt ei enää.  Minulle on selvinnyt,  ettei hjullun pääkopassa ole kaikki ruuvit momentissa,  kaikki Hiawathat kanootissa,  kaikki matot lattialla,  kaikki muumit laaksossa,  kaikki valot päällä,  ja tajusitte varmaan mitä ajan takaa tässä näillä vertauksilla.

On ilmeisesti helpohkosti käsiksi käyvä,  uhkailee ja käyttäytyy kuten toteuttaisi uhkauksensa. Onneksi töissä en ole koskaan yksin.

Toisaalta en ole helposti pelästyvää sorttia, mutta mistäs sitä tietää miten erilaisissa tilanteissa käyttäytyy.

Mutta,  en aio tämän hjullun takia muuttaa elämääni tai itseäni.  Huvittavinta on,  että minä olen se kärsinyt / syytön osapuoli tässä jupakassa  ja sitten minua vainotaan.

Jos näen,  niin osoitan sormella ja nauran päälle!!  Hah Hah haa!!!!


perjantai 27. lokakuuta 2017

Treffailu

Hui kaameeta! Siis oikeesti pelottavaa.  Jos ei oo 13 vuoteen sitä tehny meinaan.

Ekat treffit oli ja jännitti niin,  että piti vessassa  juosta monta kertaa.  Ennen,  ei sentään treffien aikana.  Se olis ollu noloo. Mut onneks ekat treffit oli enemmän kuin onnistuneet. Rikkoi ikiroudan kunnolla.

Ensimmäisten jälkeen on ollut jo useammat treffit. Osa onnistuneita,  osa ei.  Mutta yksistäkään en ole paennut vessan ikkunasta.  Eli plussan puolella ollaan.

Mutta miten treffeillä kuuluu olla.  Esiintyä parempana kuin onkaan?  Esittää fiksumpaa kuin onkaan?  Olla kokenut?  Olla kokematon?  Osata kaikkea?  Olla osaamaton? Olla kunnon feministi joka ei miestä kaipaa?  Kaivata pelastavaa miestä elämäänsä?  Olla samaa mieltä kuin mies?  Sanoa joka kohtaan eriävä mielipide?

Tää on niiiiin vaikeeta!!!!!

Tai sitten on niinkuin minä.  Sanon totuuden.  Olen oma itseni.  Jollei kelpaa niin Morjens!!!