Ai juhlia tarttis

Tällä hetkellä ollaan mökillä. Tai siis mä olen yksin, koska Gargamel lähti ihan vaan "pariks" tunniks töihin. Näin on ja mä osaan luistimilla piruetin. Niille jotka ei tiedä mun taitojani, niin tuo edellinen ei ole totta vaan sarkastinen kommentti.

Siitä huolimatta. Kaukaisuudesta kuuluu pienesti hälytysajoneuvon ininää ja jotkut HeikkiEenot ja HelmiSylvikit paukuttelee papatteja. Tuosta veden yli kun ääni kantaa hyvin.

Pihalle lyhtyihin sytytetty 21 kynttilää. Takassa palaa tuli. Padan vesi on kuumaa ja kiuas odottaa vielä sytyttäjää.
Aion nautiskella lopun valkkaripullosta. Joka aloitettu jo edellispäivänä siis. Mahtaako olla mennyt jo huonoksi. Niin piti avata juhlan kunniaksi kuohuvaa, mutta viitsikö sitä sitten yksin. Gargamel kun ei ymmärrä tuollaisen hyvän päälle. Naisten suhteen sillä onkin parempi maku. Minä siis.

Eilen töihin lähtiessä metsätien ylitti kiireisesti peura. Ja Gargamelin kävellessä takaisin mökille, oli nähnyt vielä viisi lisää. Olivat kuulemma poistuneet pelipaikalta.
Tuossa näköpaikan ja mökin välissä on linnuntietä n 30-40 metriä väliä. Aikaisemmin nähty peuroja tuon ison mäen toisella puolella pellon reunassa. Näköjään tämä hakkuualuekin kelpaa heille.

Jospas tekiskin kuuman minttukaakaon ja syventyisi toviksi joulupukin tuomaan kirjaan.

Oikein hyvää ja antoisaa uutta vuotta kaikille! Varotaan niitä silmiä ja muita ulokkeita kans!!

Jälkiähky

Miksi, oi miksi???? Tasan tarkkaan tiedän ettei mahani kapasiteetti riitä siihen mitä silmät haluaa. Vaan aina jouluna sitä yrittää. Eikä vaan kerran vaan monta kertaa peräkkäin.
Jos sitten ensi jouluna muistaisi tämän. Buahhahhaa! Tuskin muistan. Tai luulen mahani tuplaantuneen. Ja tarkoitan siis mahalaukkua en vyötärön ympärysmittaa. Toivon ettei se sentään tuplaannu.

Pyhät menivät ja niistä on melkein toivuttu. Aliisan mummon ja Raunon luona meni tämäkin joulu. Ruokailua, saunomista, napostelua, lahjoja, väliruokaa, löhöikyä, iltapalaa, tikuttelua, aamupalaa, lautapeliä, närppimistä...... tätä kolme päivää putkeen. Huoh! Tietää miksi istuksii usein vessassa.

Nyt ollaan jo siirrytty Merenäärelään. Onneksi Gargamel kävi laittamassa kaasulämppärit päälle jo edellisenä päivänä. Ei ollut mökki enää miinuksen puolella saavuttaessa. Eiliset saapymisen alkuhulinat ja saunomiset. Nyt rauhallinen aamu ja syöttölautojen seuraamiset teesaavin kera. Wautsi mikä aamu.
Siihen mennessä kun saa vaatteet päälle (pyjaman tilalle siis) onkin jo aika kiertää pihaa vaihtamassa ja sytyttämässä 18:ta lyhtyyn kynttilät. Tovi menee siinäkin. Ja pitää vielä täyttää syöttöhässäköihin siemenet. Eilen illalla hämärässä lisäilin vain päkkinöitä ja talituotteita. Kaamea kuhina käy.

Puuttuvan tunnelman metsästys

Mähän olen siis kahden ajan immeinen. Joulu ja juhannus. Siinä on mun koko vuosi. Elän siis puolen vuoden sykleissä.
Normaalisti aloitan jo seuraavan vuoden joulun edellisen jälkeisistä alennusmyynneistä. Jonka lisäksi valmistan vuoden ympäri sukkia sun muita.

Vaan tänä vuonna en ol oikeen päässy tunnelmaan. Ei ol mitään melkeest valmiina. Vähän hävettää. Vaan kun ei maita ni ei.

Tänään sitten käytiin perinteisesti joulumarkkinoilla. Syötiin riisipuurot ja nautittiin piparit kuumalla glögillä. Noo kyl se fiilis siitä lähti vähän nousuun.

Esillä oli jos minkämoista käsityötaidon näytettä. Kotiin löysi tiensä kaksi katajaista voiveistä. Tai oikeammin menevät mökille. Koska voiveitsen pitää olla puinen ja mieluiten tuoksua katajalta. Tästä en aloita kinaa. Näin tämän vaan kuuluu mennä.

Piti tietysti käydä kattelemassa millasia sukkia oli myynnissä. Aikas hienot kirjoneulesukatkin näin. En kyllä ostanu. Mun jalat pystyy olemaan normaaleissakin villasukissa.

Pakko saada vipsilä

Ja mä en meinannu uskoo silmiäni ku mää sen näin. Se oli ihan kiva ilta. Ei mittää ihmeellist, ja sit se tuli. Mainos töllöstä.

Vatkain. Sellanen joka kiinnitetään esim kattilan reunoihin. Jätät sen vipsaamaan riisipuuroa ja lähet vaiks kattoo yhdistetyn mäkiosuutta.

Mihin täs maailmas voi enää luottaa. Mainoksesta ei selvinny onko laite johdollinen vai akullinen vai patterillinen. Tai saatto siit selvitäkki, mut mä olin niin shokis etten huomannu.

Ja mun huusholliini ei ikuna kikuna sellast tuu.

Joskus kyl suunnittelin värkkääväni auton tuulilasinpyyhkijän moottorista, kanan tai vastaavan lihajutskan pyörityshärdelin. Niinku pyörivä varras. Sais rauhas sivellä marinaadia pintaan ku liha tummuis.
On viel suunnitteluasteel. Tai kai se etenis ku kävis rompparilt hakees moottorin. Hmmm. Ehkä ens kesän.

Hukka perii

Tässä nyt toista vuorokautta tirpojen ynnä muiden ruokailua seurattiani, mun perii hukka. Tai tulee perikato. Kuin mont siement tai pähkinää yhteen tirpuseen mahtuu päiväs? Iha järjetön määrä!! Yks noist syöttöhässäköist on n 15 cm halkasijaltas. Se on jaettu kahteen ossaan. Toisel puolel pähkinöi ja toisel pikkusii rasvapalloi. Ei, en väsää niitä itse laardista melonikauhalla, vaan ostan ihan kaupasta. Ei huono idea kuitenkaan.
Mut kuiteski siis. Vuorokaudessa se sapuska oli vajunnut n 5 cm. Eli nopean laskutoimituksen avulla päättelin ruuan riittävän reiluksi viikoksi. Ei kestä kahta viikkoa.

Onneksi noita muita ruokia on tarjolla niin paljon, ettei ole tarvis kuitenkaan viikon välein käydä täyttämässä.

Auringonkukkasiemensäkki on jo ehtoopuolella. Tuskin riittää uutta vuotta pidemmälle. Eli etsimään tarjouksia sitten vaan. Aivan turha tänne ostella alle 20 kg säkkiä.

Kyllä Gargamel taisi olla oikeessa väittäessään lintujen syövän useemmin ja paremmin ku hän.

Nyt on tuo tie aurattu. Luulis pääsevän pois. Ans kattoo kui meiän käy.

Lunt tul!

Sitä rupes varisemaan perjantain kahen paikkeil.  Ja mehä tiättyki lähettiin mökil. Pitää linnut ruokkii ja saunoo. Tärkeysjärjestyksessä siis. Ens mökkiin lämpö pääl ja illan hämäräs vein talimakkaranhätävaraks tirpusil. Kunnenviittiny taskulampun valos men siämenii lissäämään.

Lunt tuli koko illan. Ja vähä yölläki. Ihan ei meteorologin 5 cm pitäny paikkans. Me tullaan sivistyksen pariin ennen kevät, jos kiltti naapuri käy auraamas ton tiän. Ei ennen. Vaiks meil lumiketjut onki. Ni ei niitten kans kuuhun pääs. Vaiks on ne mont kertaa auttanu pulast. Ku ei toi naapurika aja talvel tän alas. Ne pittää auton mäen pääl talven. Ne nynnyt. Kyl mää niin mont kertaa olen ehrottanu auton jättämist mäen pääl. Pari kertaa näin on tehtykki. Ennen niit lumiketjui siis.

Ja mää unohrin pulkan kottii. Nyt ois ollu niin hyvä mäki valkosenas. Ennen ku joku levittääsepelii koko tiän leveyrelt.

Harkitten ruuan säännöstelyy, jos jäädään jumiin. Ja onhan tual aika pal linnunsiemenii ja pähkinöi. Lintulaudal vietailee myös oravii. Härän hetkel syödään sit naapurin koira. Ei täälmikkään hätä oo. Kuha ei tee lopu!! Sit mää vaiks kannan ton auton mäen pääl.

Rankka viikonloppu

Nyt oli sitten vesi niin matalalla, jotta laiturin purku olikin hippasen vaativampi ja raskaampi urakka.
Koko systeemihän on ponttoonien päällä ja osista koottu. Kun vesi on sopivalla korkeudella, on purkaminen helppo näkkäri.
Rannan päästä kiinni, vetää rantaan päin, avaa mutterit ja kantaa pätkän pinoon.

Vaan nyt se vesi oli monen metrin päässä normaalista. Eli lieju savipohja oli pitkälti näkyvissä. Sellaista mihin uppoaa eikä siitä imusta irtoa millään. Ei muuta kuin purku kauimmaisesta alkaen. Voi pyhä jysäys mut ne märät pätkät painos paljon!!

Rantakaan ei ole suora ja siellä vilistää puiden juuria. Loogisesti kaikki olis ollu ok, jos mun pää kääntyis ku pöllöllä ja jollei Gargamel olis tullu niin nopeesti. Eli mä menin takaperin rantaa ylöspäin ja toinen tuli etuperin ja määräs vauhdin.
No tiättyki mää pyllähdin persiilleni rantaan ja se mun kantama lairurinpää rämähti mun päälleni vyötäröstä alaspäin. Ja tiäyttyki mun oikee koipi oli vääntyneenä siällä alla.

No äijä hölmistyy eikä älyy heti tulla nostamaan. Mulla kun oli pylly korkeemmalla ku yläpää. Vino maa siis. No tulihan se sitten pelastamaan. Nahat lähti polvesta ja muutama mustelma. Oikee polvi on vähän arka. Ei siinä mitään. Seuraavissa pätkissä mä vaihdoin kantopäätä. Kumma juttu.

Yhessä välissä kannettiin niitä pätkiä laituria pitkin. Ja taas mä menin takaperin. Sit en tiädä mitä tapahtus, mut sit mää molskahdin sinne vetteen. Molskis. Ja gepardin lailla pyristelin irti liejusta. Sain saappaatkin mukaani. Pystyssä pysyin koko ajan kyllä. Onneks. Ei muuta ku kuivaa ylle ja jatkamaan.

Ainiiin. Ne mun saappaat on karvavuoriset. Mahtaako kuivua tällä vuoskymmenellä.

Kaikesta huolimatta laituri on nätissä pinossa kuivalla maalla. Ensi kesää odotellessa.

Vähän väsynyt

On taas sellasta matalaräpiköintiä ollu jotta. Mutta kyllä tästäkin selvitään. Nyt ladataan akkuja Merenäärelässä.

Tirpojen ruokinta hyvällä mallilla. Vielä on yksi syöttöhässäkkä odottamassa täyttöä. Siihen tuleekin sitten pähkinöitä. Mutta ne saavat vielä hetken tulla toimeen ilman niitä.

Uimakausi loppui sitten ny. Meinaan laiturin purku meneillään. Eipä siellä kukaan ole enää toviin jos toiseenkaan käynyt räpiköimässä. Saatikka tehnyt meritähtiä. Hrrr kun kylmää.

Oli niin virkeää tulla, kun makuuhuoneen mittari näytti +5. Ei siinä mitään. Prasu pesään ja tiukkaa lämmitustä muutama tunti.
On tainneet hiiret viedä makkarin lattian alta kaikki eristeet. On meinaan lämpöerot niin suuret, muihin huoneisiin verrattuna.

Tässä hieno Gargamelin itse pikku poikana tekemä kynttilänjalka. Ja yksi väsynyt kynttilä.

Se ei ollut noin väsynyt vielä kesällä, kun laitoin takan päälle. Hassua.

Lumisopimus

Mun sopimus lumilapion kans ei sit pitäny. Mä pidin kyllä osani, mut se ei. Annoin lapion olla ovenpieles ihan koko kesän. Eli ei ois pitäny lunta tulla laisinkaan.
Ja mitä tuli eilen kysyn vaan. No sitä valkosta moskaa tiätty.

Ei nyt lapioitavaks asti, mut kummiski tuli. Illal tosin tuli jo silkkana vetenä. Saappaille tarvetta, koska loskaa oli useamman sentin verran. Noo eihän mulla tiättykään ollu saappaita jalas.

Eli eilen olin Heklan mukana seuraamassa ja kuvaamassa reenejä. Tuli niin helmee materiaalii. Ongelmaks muodostui kuvamateriaalin siirto kameran muistikortilta tietokoneen sisuksiin.

Ei muuta ku metsästämään kameraan välipiuhaa. Sellasen löysinkin. Vielä kun sais sen toimitettuu Heklalle asti.
Tää on niin karmaa. Koskaan ennen ei ol mittään ongelmia ollu, mut nyt ku täydellist hipovaa materiaalii, ni johan tökkii.

Jottain positiivist tähän päivään. Tän lumen takii sain ylläri vapaan ;)

Kosinta

Tuossa tovi sitten puhelimeni soi ja vastasin. Ensimmäinen asia minkä kuulen, on tiukasti ilmoitettu asia. Me mennään naimisiin kultu. Jahas että näin. Ei muuten mitään, mutta kyseessä ei ollut Gargamel. Vaan ystäväni jonka olen tuntenut jo noin 22 vuotta.

Ja ihan oli selvinpäin ja tosissaan. Eikä ollut edes väärä numero. Eli, piti sitten nätisti torpata hänen aikeensa. Kyselin varovaisesti mitä on tapahtunut ja särkeekö päätä enemmän kuin normaalisti. Ei kuulemma.

Ei meinannut millään vaan antaa periksi. Vaikka kerroin etten todellakaan siedä hänen piskiään. Enkä pahemmin pidä pienistä lapsistakaan, hänellä kun niitä on parikin. Ja kerroin suoraan, etten todellakaan aio lisääntyä. Mikään argumenttini ei vaan tehonnut.

Kuhan pidän hänestä niin on riittävä. Jaahas. Mitä siihen sitten sanoo. No että Gargamel on aika hyvin kuvioissa mukana,  eikä kuivasta kaudesta ole vielä näiden vuosien aikana kärsitty.

Kyseli vaan millaisen sormuksen haluan ja mikä olisi passeli koko. Huoh.
Lopputuloksena lupasin heti ja ihan ekana ilmoittaa hänelle jos/kun ero Gargamelista on ajankohtaista.

No on se aika ihanaa, että joku rakastaa ja kaipaa.

Hiulii heii tuuli sen vei

Lehtiä tarkoitan. Pari viimeistä viikkoa olen metsästänyt haravalla lehtiä. On ollut eri värisiä ja mallisia. Joka paikassa niitä on ollut liikaa.
Olen myöskin nauranut miesten yrityksille käyttää lehtipuhallinta vasten puuskittaista tuulta. Siinä on hymy herkässä. Totean lehtipuhaltimen olevan oiva apuväline. Mutta miksei voi antaa periksi ja näillä keleillä käyttää haravaa. Tulis työt tehdyksi.

Viime viikonloppuna oltiin mökillä. Ja mitään ei tehty. Siis jollei puiden ja veden kantamista
saunaan lasketa. Eikä ruuan laittamista. Oltiin vaan ja lötköteltiin. Itse nautiskelin valkkaria ja teetä hyvän kirjan kera. Gargamel nautiskeli päikkäreistä ja väliunista ja nokosista ja ruokalevosta. Rankka viikko takana siis. Tai sitten rupiaa ikä vaikuttamaan. Hmmm

Tyynesti katselin pihalla ruokailevia tirpusia. Yhtään ei haitannut ne lehtimatot, jotka peittivät nurmikon.

Gargamel oli löytänyt joltain työmaalta ison kasan käytettyjä ikkunoita. Siis pokineen. Mä taidan saada ens kesäks kasvihuoneen :)

Mun uus termosmuki

Tossa edellisviikolla totesin mun lemppari termosmukini toiminnan pettäneen. Kuuma pysyi kuumana, eikä tippaakaan vuotanut vaikka muki oli ylösalaisin. Vaan se painonappihärdeli joka vapauttaa elämäneliksiirin juotavakseni ei toimunut. Vaikka kuinka tökin kihtisillä sormillani, ei teetä tihkunut. Ei siitä kuulunut sitä naksahdustakaan. Siis napin naksahdus, ei sormien.

Maailman paras termosmuki kuoli! Ihanan iso ja toimiva. Kaiken huippuna vielä mukin oikea väri. Eli liila. Byäääääh!! Tirsk tirsk.

Aion vielä upottaa tuon kansihärdelin kiehuvaan veteen johon lisään roimasti soodaa. Koska epäilen maitoteeni jotenkin tukkineen (?) toiminnon. Ja ehkä kiikutan sen jonkun tiskikoneeseenkin. Jollei tämä auta, saatan yrittää avata ja katsoa mekanismia. Meillä ei periksi anneta.

Siitä huolimatta. Eilen saavuttiin Merenäärelään. Het vaan prasuja pesiin. Kamat ja linnunruuat paikalleen. Osa pääsi jo syötäväksi asti. Kuten kuivat leivänkannikat. Yhden hengen taloudessa niitä vaan kertyy yllättävän paljon. Jossain välissä yritin pakastaa osan tuoreesta leivästä. Huomasin kuitenkin, etten niitä pakkasesta tule käyttäneeksi. Joten kuivaan loput suosiolla linnuille ja oraville.

Mutta siis se ylläri minkä sain Gargamelilta. Ihka uuden Airamin termosmukin. Siis wuhuu!!Vetoisuus 0,35 l. Eli niukin naukin riittävä. Vielä en ole testannut tiiviyttä. Mukia tutkittuani olen luottavainen siihen kyllä. Ja kapineella on viiden vuoden takuu!! Aivan uskomatonta nykypäivänä.

Ja kyllä, elämänlaatuni palautui normitasolle tämän ihanuuden myötä. Kaapistani löytyy myös iso Airamin termospullo. Siinä on vaan sitä jotakin.
Kuvitelkaapa talvinen pulkkamäkipäivä. Kassissa iso Airamin termospullo täynnä kuumaa kaakaota. Aika hemiä.

Messuilua ja puuttuvia käytöstapoja

Tuossa viikonloppuna pyrähdimme Heklan kanssa messuilla. Siäl oli kirjoi ja krääsää ja sit se ruoka & viini puoli. Viis arvausta mikä puoli meit kiinnosti.

Ihan mentiin lepposalla meiningillä. Kattelemaan ja ihmettelemään. Oli kyl joka puolel kaikkee herkkuu. Jotkut vähän jopa kyseenalasia. Esim homeiset juustot ja hamppusämpylät.

Hieno kokoelma vanhoja juustomuottejakin nähtiin. Harkitsen vakavasti josko osaisin sellaisen värkätä. Laitetaan hippasen pitkälle sit joskus teen- listalle.

Pulju oli aikas piukas populaa. Kirjapuolel mua hippasen rupes ahistaa, josta johtuen mun vainunenäni ei löytäny mun uusinta kirjaakaan. Höh!

Mut siis se ruokapuoli. Ensteks mua häirittee ihan julmetusti, ettei ne loosit ja kulkuväylät oo loogises järjestykses. Toises pääs on nätisti, niin et väylät menee suoraan, ja sit hups edes on iso seinämä ku siin onki isompi loosi ja järjestys on menetetty iäks. Mee siin sit järjestykses. Ku se ei onnistu!!

Mut siäl me sit taaperrettiin muitten mukan. Ihan sulas sovus. Maisteltiin hyvyyksii ja tehtiin ostoksiiki. Mä ostin klimpin ältsihyvää juustoo. Syön sen ihan yksin!!!
Aika moneen tiskiin oli jonoo. No ei muuta ku jonon perään ja omal vuorol tiskil. Tai niin me luultiin
Oltiin tovi jo odotettu lupaavalle juustokojulle, ku ne tuli. Siihe meiti etee tunki sellanen vanhempi nauta. Hekla yritti nätisti sanoo et täs olis jono ja sen pää ei ol täsä. No tää nauta siihen ettei hän tullu maistelee vaan ostamaan. Jahas. Eiku uudestaan kohteliaasti huomauttamaan jonon päästä. Eiku nauta vänkää vaan ja kyynärpäil tekee tilaa paril nauta kaverilleenki. Nauta kakkonen ilmotti et hän tulee tähän ku hän ei osta, maistelee vaan.

Mua vähän pelotti se Heklan ilme. Niinku nautojen puolest. Mut ilmeisesti ne juustot tuoksus niin herkullisilt ettei Hekla halunnu pilata herkkuja. Ja niist ois saanu saman ku ihmisist.

Siit kojust ostettiin sit herkkuherkkuu vuohenjuustoo. Senki mä aion syödä ihan yksin.

Mut sitä mä ihmettelen, et häviääks kaikilt vanhuksilt käytöstapojen alkeetki iän myötä? Vai onko se tilanne, missä on tarjolla maistiaisia niin mahtava ja käsittämätön, että sillon on sallittua mennä kyynärpäät edellä väkijoukkoon.

Kyl mulle ainaski on opetettu paremmat käytöstavat.

Pentuparkki

Uusi toimenkuvani siis. Onneksi vain pienessä mittakaavassa. Olin tuossa yhtenä päivänä Heklan mukana treeneissä kuvaamassa. Tuli muuten hyviä pyörähdyksiä nähtyä.

Mutta siis. Kahdella treenattavalla oli mukana aikuisen koiran lisäksi pienet pennut. Minä sitten sain kunnian toimia pentuparkkina toisten treenatessa. Eri aikaan onneksi.

Hillitön pentukuume, vaikkakaan ei kumpaankaan kyseiseen rotuun. Mä luulen ettei sitä mun rotua oo viel jalostettu.

Mikä tarve pennulla on kiertää hihna mahdollisimman monta kertaa minun jalkojeni ympäri. Yritys kaataa kenties. Onneksi termiittien elopaino vielä suht huomaamaton.

Kyllä se pentuturkki vaan on pehmeä. Siltä pitempikarvaiselta olis voinu huomaamatta ajella ne ja kehrätä siitä ihanan lämmintä lankaa.

Myrskyn lykkäs

Ei onneks vesilasiin kuiteskaan. Vaan ihan livenä kunnon myräkkä. Ei meinannu luuta pysyä suunnassa, kun perjantaina posotettiin Gargamelin kanssa Merenäärelään.

Tuulta vastaan nojattiin, kun tavaroita roudattiin sisälle. Just kerettiin saamaan tulet sytytettyä, kun taivas aukes ja vaakavettä rupes tulemaan.
Sen verran hassuja tuulia, että sade kasteli terassin pitkältä matkalta. Ei niin viihdytty illalla ulkona. Sauna ja takkatuli oli taas pop.

Tänään tuo rakkauren herelmä poikkesi kaverinsa kanssa tyhjentämään jääkaapin. Se on hassua miten perunamuusi uppoaa mukuloihin. Itse kun olen pienenä kasvanut keitetyillä perunoilla, ei niitä kotona tule laitettua.
Mutta mökillä kyllä. Mukulat syö niitäkin ihan mielin määrin. Mutta kun huomaavat minun tekevän muusia, norkkaavat nahassa kiinni jo ennen kuin perunat ovat kypsiä. Tällä kertaa pistin pari porkkanaakin mukaan.
Taisin unohtaa suolan, muttei kukaan sanonut mitään. Oli sen verran hyvää sipulikastiketta, ettei haitannut.

Roikkuvat puutarhat on nyt tyhjennetty ja viety talvisäilöön. Pelto tarttis vielä kääntää ennen pakkasia. Onneksi on jyrsijä. Siis ei elukka vaan kone.

Mukavasti piha oli aamulla täynnä tuulenpieksemiä risuja. Suuri osa jälhellä olevista omenoistakin oli siirtynyt maahan.

Laiturin päässä ollut kokopuinen (painava) tuoli oli hävinnyt. Suunnittelin jo muistohetkeä, kun naapurin äijä toi sen takaisin. Oli löytynyt heidän rannastaan. Että kyllä se ihan kunnolla on myrskynnyt.

Tänään on ollut aika puuskittaista tuulta. Ei onneksi sellaista kuin eilen ja yöllä. Oikeasti pelkäsin makkarin ikkunoiden tulevan sisälle. Jollei tuulen voimasta niin jonkun lentävän oksan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Jos huomenna sitten sahattais polttopuita. Ei se sauna pyhällä hengellä kuumene.

Positiivisuutta päivään

Tässä eräänä päivänä huomasin tumman varjon elämässäni. Se se oli, synkkyys itse. Toisinaan olen hieman siihen taipuvainen.
Tällä kertaa huomasin sen hiipivän ajoissa, joten päätin yrittää aseistautua sitä vastaan.

Joka pilvellä on se hopeareunus, ja kaikista asioista löytyy joku positiivinen puoli. Olen mielestäni aika ilmiömäinen löytämään näitä hyviä puolia asioista. Mutta helpompi niitä on muille keksiä kuin itselle.

Joten päätin etsiä omasta tylsästä elämästäni hyvän asian joka päivä. Se olikin helpompaa kuin kuvittelin. Kuhan vertaa sellaiseen, jolla asiat oikeasti päin männikköä. Mullahan on loistava elämä.

Auringonpaiste, jossain sataa lunta
Iso kuppi teetä, jossain juodaan likaista vettä
Puhtaat lakanat, jossain ei ole edes sänkyä
Hiljaisuus mökillä, jossain räjähtelee pommeja
Ystävä vuosien takaa tulee käymään, jollakulla ei ole ystäviä

Kyllä vaan elämästä pitää nauttia!

Elävä tuli

Sellasta matalaliitoa on ollut lähiaikoina, jotta on jäänyt nämä päivitykset paitsioon. Käytän sanaa paitsio, vaikken tosinaisena edes kunnolla ymmärrä sitä. Siitä huolimatta.

Täällä taas. Myöskin mökillä. Hillitön kassien kantourakka jota seurasi kassien tyhjennys. Mua niin kyrsii, jos kasseja ei heti pureta omille paikoilleen.

Sain rauhassa äkseerätä kaikki paikoilleen, koska Gargamel tuli myöhemmin suoraan töistä. Tuhkat pesistä ja tulta perään. Kyllä se aito elävä tuli vaan vie kosteuden paremmin kuin kaasulämppäri. Hitaamminhan se rupeaa lämmittämään, mutta muuten miellyttävämpi. Sihinän tilalle iloista räiskynää ja tulen "havinaa".

Toki myönnän kaasulämppärien eduksi meidän talvikäytön. Koska ei sähköllinen mökki, ei ole mitään peruslämpöä. Tai onhan meillä, juuri se minkä luonto antaa. Eli paukkupakkasilla voi käydä edellisenä päivänä laittamassa lämppärit päälle. Näin ollen saapumispäivänä on jo pohjat sisällä. Aina vaan ei kerkeä, joten joskus lämmittäminen aloitetaan -15 asteesta. Totista mökkeilyä meillä.

Kyllä sitä pärjää, kun pukee vaan paljon päälle.

Eilen saunan jälkeen istuskeltiin / makoiltiin takkatulen ääressä. Ei sitä moni asia voita.

Synttärihumuinen saunomisviikonloppu

Taas ollaan aimo loikka lähempänä joulua. Jee! Ensimmäinen lahja hommarru. Tänä vuonna olen siis auttamatta myöhässä. Normaalisti hommaan ekat lahjat jo joulukuun lopulla. Aikainen hilleri lahjat nappaa.

Perjantaina lehahdimme taas Merenäärelän hiljaisuuteen. Pikavauhdilla ruuan laittoon ja saunan lämmitykseen. Maha pullollaan on aina hyvä saunoa. Ja kaiken keuunasi molempien hengityksestä hönkivä valkosipulin tuoksu. Namskis.

Takkatulen loisteessa on hyvä kölliä. Sitä vaan tietää viikonlopun alkaneen.

Lauantai olikin vähän, vaan ei paljon, touhukkaampi päivä. Aurinkopaneelien asennusta ja vesien sekä puiden kantoa saunaan. Unohtamatta rauhoittavaa välikutomista. Pari kerrosta tikuttelua askareiden välillä auttaa aina. En kiellä, etteikö avaamani kuohari olusi ryydittänyt menoani.

Pitihän sitä jotenkin ryydittää Ursulan synttäreitä. Sankari itse lehahti paikalle vasta illalla. Loistavan arviointikykyni (silkkaa moukan tuuria) kaadoin juuri tehosekoittimesta meille mansikka margaritat, kun hän saapui ovesta sisään. Verrattain fiksu päivänsankari saapui mukanaan pipareita ja juustokakku. Ei lainkaan paha.

Sitten vielä saunomista. Lauteilla päätimme tällä kertaa sivuuttaa uimisen. Jos sitten ensi kerralla. Paitsi jos on jo jäätä. Gargamel tosin avuliaasti lupasi tehdä meille avannon. Oi kuinka herttaista. Not!

Ilta/yö jatkui teesaavien ja tikuttelun merkeissä. Gargamel pakeni toiseen huoneeseen. Tiedä sitten oliko syynä desibelit vai keskustelujen aiheet. Ah ollappa vielä noin herkkä.

Luumut ovat jo osittain syötävässä kunnossa. Omenat taasen eivät. Taisivat sateet alkaa sopivaan aikaan, koska omput ja luumut ovat yllättävän isoja.

Linnuillekkin on kunnon sato tulossa. Tässä pihlajanmarjapuu saunan ikkunan alta.

Enpäs muista koska viimeksi olisi tälläistä satoa pihlajanmarjoja ollut.
Vanhalla kansalla varmaankin olisi tähänkin joku sanonta. Joku ettei se puu kanna kahta taakkaa tai jotakin. Eli saa toivoa vähälumista talvea.

Auringonpaisteinen sunnuntai. Kyllä kelpaa.

Sateinen viikonloppu

Oli niin mahetsua kyllä. Ja mieli lepäs. Niinkus koko akka. Toki vähän hommiakin tehtiin. Muttei mitään ylimäärästä.
Vähän sahailtiin puita ja vettä kannettiin saunaan. Gargamel kävi kaatamassa vinoutuneen puun metiköstä. Minä nautiskelin kutomisesta ja vähän ruopsuttelin pellolta pottuja.

On tulossa aikamoinen omena ja luumusato. On vaan pikkisen rupisia ne omenat. Mutta kuorimalla siitä selviää. Mahtaisko jaksaa tehä jotain luumuista tänä vuonna. Viime vuonna niitä kun ei tullu varmaan kymmentä kappaletta.

Ursulakin tuli lauantaina kylään. Saunottiin ja käytiin 12 asteisessa meressä pulikoimassa. Jopa kahteen kertaan. Kyllä sauna vaan teki niin hyvää sen jälkeen. Juotiin sammioittain teetä ja kudottiin lisää.

Sunnuntaina lähtöä suunnitellessa aurinko paistoi ja tuuli tyyntyi. Noh edes se loppuaika oli nättiä keliä. Mutta ei haitannut oloa ei sade ei tuuli. Pimeyteen sai valoa kynttilöillä. Kyllä pimeimmänkin pihan saa hyväksi kynttilöillä. Niitä kun ripottelee ympäriinsä, niin mieli kevenee.

Kyllä niin ikävä on mökille. Varsinkin nyt maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 04:32. Naapurin ItkuIines kun tuli tuossa puoli tuntia sitten kotiin. Baarista siis. Ja huppelissa tietty. Mikä sen mukavampaa meille naapureille. Huutele vaan ruumiinosaasi pihalla kymmeniä kertoja. Ei se puhelin yhdistä yhtään sen paremmin vaikka hakkaisit sitä. Saatikka kun huudat sille YHDISTÄ SAA...! Voin toki olla väärässäkin. Ja tuskinpa se röökiaski löytyy kassin pohjalta yhtään sen nopeammin, vaikka huudat sitä ja hermojesi loppumista.

Nyt onneksi jo taisi hiljetä. Tällä kertaa kesti vaan tuon puoli tuntia. Jee.

Huomenna kun näen ItkuIineksen pihalla, lupaan nauraa ääneen hänen krapulalleen.

Paluu elämään

Käväsinpä Ursulan kanssa lankakaupassa. Siinä samassa, jossa kävin ElämänIlonImijän kera. Ja aivan eri fiilis ulos tullessa. Wuhuu!!

On uusia ideoita ja uusia keriä lankaa. Hups.

Nytpähän tiedän keiden kanssa on antoisampaa shoppailla lankaa. Tai käydä kirjaostoksilla. Eiköhän oo mun oma asiani mitä kirjoja luen itekseni. En kaipaa ketään arvostelemaan kirjamakuani. Olkoon kuin huono vaan.

Kohta puoliin Gargamel tulee töistä, ja sitten kaupan kautta mökille. Saas kattoo onko vesi kylmentuny liikaa uimiseen.
Hällävälii. Me mennään mökil. Ei haittaa sade eikä mikään. Mää aion saunoo ja grillata ja kutoo ja olla ja saunoo ja nautiskella.

Tarttee varmaan ruveta kattelemaan lähiaikoin niit lintujen ruokintahässäköit. Eli mis kunnos ne on talvee varten. Ja uus talipalloämpäri tarttee ostaa. Siemenii jäi vajaa säkki viime talvest. Ja tarttee pongata pähkinätarjous jostain. Tarttee talvellaki syödä monipuolisesti.
Nii ja pitää pesät tyhjentää. Kuiteski kevääl ei tyhjennä ajois.

Nyt vähän viäl pakkaust. Ihan ku vähä ripottais vet taivaalt. Ei haittaa.

Kirje kesälle

Hei

Nautin yhteisestä kesästämme. Se oli lämmin ja aurinkoinen. Kertaakaan en valittanut ihanasta lämmöstäsi.
Nautin hellästä otteestasi. Uin lämmittämässäsi meressä. Hellin auringonsäteitä ihollani.

Kaipaan sinua!

Voisitko tulla pikaisesti takaisin ja ajaa nämä typerät sateet pois?

Väsy

Tiiättekö sen tunteen, että joku ihminen imee kaiken elämän ulos? En ny tarkota vampyyria tai muuta sellasta. Vaan henkilöä joka on niin raskas, että sen jälkeen oma takki aivan tyhjä.

Eilen mun takkini tyhjeni hihoja myöten. Normaalisti olen positiivinen ja jaksan. Mutta viiden ja puolen tunnin jälkeen erotessa, toinen kyselee jo voisko seuraavanakin päivänä tehdä jotain yhdessä. Huoh. Juu ei sovi, aion hakata kirveellä vasemman käteni irti.

No en kai. Ois hankala kutoa yhel kädel. Mut tollasessa tilanteessa oon tosi surkee keksimään tekosyitä.

Ja mul on inspiraatio hukas. Siks varten kävimme eilen lankakaupas. Et saan hiplata ja inspiroitua. Normaalisti aivan loistava taktiikka. Eli toimii joka kerta.
No ei kai toimi, ku vieres huokailee elämänhalunsyöjä.

Ei inspiraatioo, ei edes hillitöntä tai vähemmän hillitöntä himoa mihinkään lankaan. Ei idean poikastakaan. En o ikuna tullu lankakaupasta niin masentuneena ja tyhjänä ulos.

Mun pitää joko vältellä tätä henkilöö kokonaan, tai vaan max 30 min kerrallaan.

Mitä jos mun elämänhalu ei tuu takas enää koskaan? Taidan hakee jätskiä.

Hiukset

Nuo päässämme majailevat rehut. Niihin menee rahaa ja hermot. Toiset osaavat niille tehdä vaikka mitä. Nättejä kampauksia ja välillä muodin mukaan takaa pörröjä.

Kaupoista ostetaan litkuja ja töhniä. Shampoo, hoitoaine, lakka, muotoiluvaahto, geeli, vaha, öljyhoito ja montaa muuta. Yritäppä löytää kaupasta ihan perus shamppoota. Ei ole valinnanvaraa ei.

Kampaajalla ja parturissa saa juosta tiuhaan tahtiin. Paitsi jos hyppää tästä oravanpyörästä pois. Käy ostamassa äijää varten hiustenleikkuuhässäkän ja muija kasvattaa pitkiä. Eli antaa olla vaan.

Itselläni on pitkät hiukset. Palmikkoa hienompaa ei synny. Ja hyvä hiuspäivä on, kun ne on puhtaat ja toisesta päästä päässä kiinni. Riittää mulle. Toisinaan, eli harvoin, pidän hiuksia auki. Se vaan ei ole mukavaa, kun suussa on 30 cm hiusta.

Hiustenlähtöä tapahtuu jatkuvasti. Toisinaan reilummin. Kuin karvanlähtö koirilla. Jos olisi lyhyemmät karvat, ei se olisi niin näkyvää. Pari harjanvetoa ja hirvittävä siili harjassa. Pestessä irtoaa tukoittain. Ei, en ole kaljuuntumassa. Niitä leijuu kaikkialla. Sängyssä, saunassa, matoilla, ihan joka paikoissa.

Gargamel kiteytti tämän hyvin. Minun hiuksiani ei ole kuussa eikä hermeettisessä tilassa. Eli hiukseni ovat valloittavat ;) Hyvää hiuspäivää kaikille!

Kirje

Se sellainen paperinen juttu, jonka posteljooni tuo postiluukkuun tai laatikkoon. Joidenkin tapauksessa kannon koloon tai kiven alle.
Sellainen jonka osoite on kirjoitettu käsin. Ja ehkä vasemmassa yläkulmassa kirjoittajan nimi ja osoite.

Sellainen jonka sisältä löytyy paperi, joka sekin on käsin kirjoitettu. Ei siis tulostettu.

Sellainen kirje, jossa kirjoittaja on nähnyt vaivaa käsin kirjoittaessaan. Joutunut ajattelemaan mitä kirjoittaa. Koska ei ole delete nappulaa, jolla pyyhkiä olemattomiin ehkä huolimattomasti ajateltu / muotoiltu lause. Jossa kirjoittaja on yrittänyt tosissaan vältellä kirjoitusvirheitä. Koska ei voi tarkistaa kirjettä oikeinkirjoitusohjelmalla.

Sellainen kirje, jossa valittu paperiksi värillinen tai hieno kuvallinen paperi. Sellaisia nättejä paperi + kuori settejä, jollaisia oli ainakin minun nuoruudessani.

Vaikka olenhan saanut ruutupaperillekkin kirjoitettuja kirjeitä. Tässä tapauksessa kirjoitus ratkaisee.

Se tunne kun avaat kirjeen. Repäiset kuoren auki ja kaivat sisällön esiin. Avaat paperin ja ryhdyt lukemaan.

En edes muista koska olisin viimeksi saanut tai lähettänyt kirjeen.

Täten haastan jokaisen lukijan lähettämään yhden kirjeen. Kuhan se on käsin kirjoitettu ja tuottaa saajalleen hyvän mielen.

Minäkin lupaan lähettää. Samalla työllistämme postin väkeä ;)

Selvennykseksi kerrottakoon etten ole postissa töissä, ja näin haali lisää töitä.

Lajittelun huumaa

Nonnih, ny se tapahtus. Mää heräsin 8:01 (en vaan tajuu miks) ja äijä on hävinny.
Noo töihin se oli lähteny. Sen verran on hiljaa hipsiny, etten ol heränny. Se nyt ei pal vaadi, jos nukun kunnol. Tai oon voinu mukamas herätäkki, mut ilman tajuu.

Aurinko möllöttää ja on iiihanan lämmin.
Tämän päivän yks projekteista on klipsujen lajittelu. Lähipäivät oon taivutellu / vääntäny / puristellu ja pessy niitä. Nyt viäl lajittelu värin ja mallin mukaan.

Jos tekis tän seesteisyydennurkan vähän viäl varjosal pöydäl.

Taustalla kipossa jo lajitellut kullan väriset. Kolmea eri mallista. Epäilen samojen mallien vallitsevan näissä hopean värisissäkin.

Sitten vielä tänään saunaan vesien ja puiden kantoa. Tuhkien tyhjennystä unohtamatta. Oli mulla viel jotain muutaki listalla, mutten muista mitä. Varmaan uiminen. Ja pitää muistaa juoda paljon vettä.

Pula-ajan Bätmän

Eilen aamulla Gargamelin kammetessa itsensä sängystä ylös, siis 9 jälkeen. Se mikään aamu enää oo. Varsinkaan jos minä olen noussut jostakin täysin tuntemattomasta syystä ennen kahdeksaa jo.

Enisei. Hänpäs käveli onnekkaasti grillikatoksen ohi, ja huomasi vesitynnyrissä hassun uimarin. Siäl oli lepakko räpiköimäs. Vedenpinta sen verran matalalla, ettei ollut päässyt pois. Voi piäntä. Siis lepakkoa tarkoitan. Ei muuta kun keppi veteen, johon lepakon tarrattua, siirto läheiseen omenapuuhun.

Tyyppi oli aikast väsyny jo. Hävis puusta vasta 17-18 välil. Oli ilmeisesti aika kauan suorittanut uimamaisterin merkkiään.

Aika sulonen oli kyl. Ei muuta ku paarmoja metsästämään.

En edes tiennyt täälläpäin olevan lepakoita. Jee!!

Ainiin, joku perskeles on syöny kaikki karviaspensaat tyhjiks! Mrrrrrr

Lentomurkkuinvaasio

Eilen oli se päivä. Aamuteetä hörppiessä näin jo yhden pesän purkautuvan. Somilta näyttivät, kun alue nurmikosta kiilteli auringon osuessa liikkuviin siipiin.

Kierrettävältä näytti toinen purkaus grillikatoksen etukivetyksellä. Olivatpa inan isompiakin. Ja nopeasti laskettuna enemmän.

Kyllä niitä päivällä parit näkyi terassin pöydällä oikomassa siipiään.

Mutta illalla. Hämärtyessä ja pimentyessä. Siirryimme sisälle pelaamaan korttia. Valot päälle ja pok. Ne kaik perskaleet olivat sisällä.

Yritä siinä pitää pokerinaamaa, kun rillin linssissä tepastelee murkku. Valkoinen katto mustana. Ihan vähän vaan ahdisti.
Yhteisestä päätöksestä makuuhuoneessa ei sytytetty valoja saatikka katsottu telkkua.

Tänään ne ovatkin jo kaikonneet maailmalle. Pihan linnut vaikuttavat pulskemmilta.

Mökkihöperyys jatkukoon

Täällä taas Aaah!

Viisi yötä pois ja siltä myös tuntui. Toki kävin Raunon kanssa keskiviikkona kastelemassa peltoja ja hakemassa Raunon rakkaita työkaluja. Pari pientä projektia ja työkaluja miehiset määrät.

Nyt kyllä kelpaa saunoa. Tuli sen verran hieno meinaan. Ja se uus puulattia. Se on niin, ööö mikä se sana on? Joo sehän oli joustamaton. Eli vankka ja notkumaton. Ei tart enää pelätä jalan menevän läpi.

On se nättikin

Ja vaalee verrattuna vanhaan. No se olikin jo tooosi vanha. Ainaski yli 40 vuotias. Mut se on aika pitkälti jo poltettu. Ja vanhat lauteetki.

Tänään olis vuorossa ekat saunomiset, jolloin myös pestään sisällä. Eli lattiaa saa jo käyttää. Ainaskin ulkosuihku on jo purettu. Mut oli sekin kiva. Näin lämpimällä kelillä siis.

Sais Gargamel jo kohta tulla töistä. Uunia odottais täytetyt paprikat. Oli muuten paprikoissa tippunu kilohinnat parilla eurolla. Niinku vink vink. Ne vaan on hyviä.

Parisuhteen kompastuksia

Ovat kesälomat. Toki muutkin lomat, mutta tämä pisin on se pahin kaikista. Ainaski mun mielestä.

Varsinkin, koska asumme Gargamelin kanssa eri osoitteissa. On tämä viisi viikkoa putkeen yhdessä jo hermojen koettelua. Totuuden nimessä on kerrottava siitä yhdestä yöstä loman aikana, jolloin emme olleet saman katon alla. Ei se silti helpottanut.

Onhan se ihanaa höpönassukan kanssa jakaa arkea (siis lomaa), nukkua samassa sängyssä, syödä aamiaista yhdessä, katsoa illalla telkkaria, tehdä remonttia, saunoa, uida.......  jne

Onneksi sentään huusiin pääsi yksin.

Vaikka mökillä iso tontti onkin, tuntui se toisinaan pikkuruiselta.

Nyt on lomat lusittu :( onneksi on vielä satunnaisia vapaita jäljellä. Ei täällä kaupungissa vaan kykene olemaan. On ihmisiä ja meteliä ja hälytysajoneuvoja ja naapureita ja pölyistä ja ei pääse uimaan ja argh!!

 Paarmoja täällä ei sentäs ole. Ainut positiivinen asia. Ei edes vesivessa houkuta.

Laattavallankumous

Näillä keleillä vois tehdä vaikka mitä. Uida, kellua meressä meritähtenä, parantaa rusketusta, maata varjossa sudokua tehden, huolehtia nestetasapainosta jne jne jne. Mutta kun ei. Meillä tehdään edelleen saunaremonttia.

Koko lattia on nyt laatoitettu ja saumattukkin. Seinien saumaus ohjelmassa tänään. Uusia lauteita pitää vähän lyhentää, koska pääty seinääkin on laatoitettu. Huoh. Mä en jaksa enää yhtään laattaaaaaaaa!!!

Kiuas odottaa pihalla surullisena.

No hän saa sisälle päästyään niin paljon uusia kiviä kun haluaa. Hippasen oli vanhat kivet haperoita, kun niitä ikkunasta viskelin pihalle.
Mahtaa tulla hassut löylyt kyn on uudet kivet ja saunassa ei enää vedä lattian reiästä.

Hyvin on silti näillä helteillä pärjätty ilman saunaa. Vettä on kyetty padassa lämmittämään ja pihalle on pystytetty ulkosuihku. Narujen varassa kolme pressuseinää ja lattiana lautojen päällä muovimatto. Hippasen naapurin koiran kusettaja kyylää ohikulkiessaan ;)

Seinien saumauksen jäljeen varmaan kiuas sisälle ja lattialautohen paikoilleen ruuvaus. Tuskin se siltikään vielä valmis on. Gargamelin tuntien jotain pientä vielä tulee. Ainaskin jakkaran teko. Minä kun ilmaisin haluni, ettei lauteissa olisi jalkoja pahemmin. Ainakaan puulattian puolella, niinkuin vanhassa oli. Sain toiveeni. Yksi ainut jalka laatoituksen puolella. Ja sekin on taittuva. Eli siivotessa lauteet ja jalan saa käännettyä kokonaan  pois tieltä. Wuhuu!

Nyt vois mennä hauduttamaan toisen saavillisen teetä. Mä kun kärvistelin kolme päivää ilman mun teetä. Kyllä oli rankkaa.

Laatoittajaa kaivataan

Sellaista ammattitaitoista mielellään. Omasta takaa löytyy täysin pätemätön ensikertalainen.

Luotto omiin taitoihin oli rautainen, kunnes asettelin ensimmäisiä laattoja paikalleen. Noo olin mä saattanut jo kuraa sotkiessani soittaa Raunolle ja kysellä sopivaa koostumusta. Ja het kuin lihakaupan hyllyltä tuli neuvoja.

Ensin puolustelut. Kyseessä siis vanha sauna, joten seinät saatikka lattia ei todellakaan suorassa. Käytössä neljän eri paksuista laattaa. Siinä sitä tarpeeksi haastetta ekaan kertaan.

Ekaksi kerraksi ei lasketa niitä kahta seinälaattaa, jotka Rauno anto mun kokeilla mun keittiöön. Joo ne kaks vinoo laattaa kahvinkeittimen takana. Ei et saa kurkata!

Huolellisten esivalmisteluiden ja suunnitelmien vuoksi, paremminkin ansiosta, en joutunut leikkaamaan yhtään laattaa. Kuvassa etureunan vihreitä on haljottu, mutta ne oli jo valmiiksi leikelty.

Ja kyllä, takaseinän kaksi laattaa kohdistettu lattian mukaan. Siksi eivät suorassa.

Matkan varrella vatupassin kanssa tarkistettu kaatoa sopivin välein. Tuntuis toimivan.

Parin päivän päästä laatotus jatkuu. Kiuas pois paikoiltaan ja vähän vanhan laatoituksen reunojen piikkausta niin saa loputkin. Mutta siis suurin osa on nyt valmis. Ja tuota vihreää pikkulaattaa tulee vasemmalle ja paljon.

Tämä laatoitettu osa jää kokonaisuudessaan lauteiden alle. Useimmiten on vielä puiden allakin piilossa. Niin ja vesisaavin. Huh. Ei sitä kukaan näe ;)

Melkein itkumuuri

Muttei ollutkaan!

Täällä Merenäärelässä alkoi pari päivää sitten saunan lattian remontti. Ensin tyhjennettiin irtokamoista ja sitten lähti lattia ja lauteet. Rauno ollut mukana rakentamassa ja suunnittelemassa.

Purkuvaihe sisälsi pienen jännitysmomentin. Että kuinka mätä se oikeasti onkaan. Taisi päästä iso HUH kun lattia revittiin pois. Viemäriä lähinnä ollut poikkipuu oli mätä ja siksi lattia notkui. Muuten löytyi sementtipohja kunnon tuuletuksella ja hyväkuntoists puuta. Tosin tuo mätä kohta oli päästänyt vettä väliin. Onneksi edellinen rakentaja oli tehnyt sementtiin tuuletusaukon. Josta vesikin oli päässyt turvallisesti ulos.

Tänään oli päivä kolme remontissa ja voin kertoa olevani aika väsynyt. Keskiviikko aamupäivällä Aliisan mummo ja Rauno saapuivat. Ja lähtivät tänään iltapäivällä. Siis remonttiapuna aivan mahtavaa. Se vaan ressaa mua vähän enempi kun vieraita. Tarttis tehdä ruokaa ja remontoida samaan aikaan. Noo huomenna jatkuu taas.

Se pääty saunassa missä sijaitsevat pata ja kiuas, lattia on betonia. Myöskin lauteiden alunen. Gargamel toi kerran retkiltään sekalaisen satsin laattoja, joten lopputulos on, että vaihdan toviksi työhanskat käteen ja rupean laatottamaan.

Saas kattoo millasta tulee. Veikkaisin aika uniikkia. Onneksi kaato on jo hyvä.

Sitä ennen sain tehtäväkseni muurata kiukaan ja lauteiden väliin muurin. Voi kääk. Joskus pikkutyttönä auttanut Raunoa tiiliseinän teossa.
Ei muuta kuin ammattilaisen ilme päälle ja kuraa sekoittamaan.

Tässä tulos kun sekotuskauhan nuppi haukkasi mua. Eli hanskat käteen!!

Tiilet ja kura olivat myöskin retkisaaliita. Joten lopputuloksena raidallinen muuri. Ja tiilet vielä eri korkuisiakin. Kumpaakaan ei ollut yksinään tarpeeksi, ja olisi ollut vielä hullumpi laittaa ensin toista väriä ja sitten toista. Siis raidallinen.

Tuli niin pirskatin hieno. Mun mielestä. Kävi Gargamel sitä jo potkimassa. Kai se sit kelpas.

 Ja itkumuuri tuli, koska kura tummaa ja sotkin niin pirusti. Ennen pesua se meinaan näytti tältä :(

Tästä opimme seuraavaa: A kosketa kuraa vain työkaluilla ja oikealla kädellä. Vasen pyhitetään tiilille ja laatoille B esivalmistelut C pese heti eikä vasta seuraavana päivänä D kunnollinen valaistus.

Seuraavaksi laatoitus. Paperisuunnitelma on jo tehty, koska montaa erisorttista laattaa. Usko omiin taitoihin on huima. Hmmmm.

Kostonhimo

Aikamoisen kamala sana. Mutta uskoisin tunteen olevan monille tuttu. Ja tarkennuksena puhun tunteesta, en teoista.

Tähän tekstiin kaipaisin kommentteja olenko ainoa hullu kiiluvin silmin vai löytyykö muitakin.

Elikäs kuvitellaan tilanne jossa joku tosi tosi tyhmä ihminen olisi tehnyt minulle kamalaa vääryyttä. Niin minä todellakin saan jonkinsortin tyydytystä suunnitellessani miten kostaisin tälle henkilölle. Joskus jopa hyvinkin yksityiskohtaisin suunnitelmin.

Selvennän vielä, jotten ole tähän päivään mennessä yhtäkään kostoplääniä toteuttanut. Enkä kerro tarkkoja suunnitelmia, koska saisin syytteen yllyttämisestä.

Vähiten aineellista vahinkoa aiheuttaisi suunnitelma joka sisältää vanhaa piimää ja 10 litraa löysähköä kaurapuuroa.
Parhaimmitossa oleva plääni vaatii telakalla käytettävää jytyliimaa jota laitetaan matkustajalaivan hyttien väliin.

Melkein häpeän kostonhimon tunnetta, mutta silti väitän kyseisen tunteen olevan pohjimmiltaan tervettä. Kuhan ei siis toteuta!

P.S. tunnustan ehkä tilanneeni exälle ilmaisen 12 osaisen kirjekurssin raamatusta ja Jeesuksesta ;)

Maaksi olet tuleva

Terassin uusi lasitettu pääty vaati toisen uhrinsa :( Taisi olla tämän kesän satoa oleva keltasirkku. En mä niitä koko talvea syötä, jotta ne tappaa ittensä mun terassilla. Mielestäni kuitenkin ruuat ovat hyviä ja monipuolisia. Mutta siis.

Ei muuta kuin hartaana kiikutin tirpin metsän rajaan. Samaan paikkaan kuin sen edellisen. Todisteena yksi sulka sammaleella.

Parin tunnin kuluttua menin tarkistamaan tilannetta. Tirppi liikkui!! Siis ääks!! Ja aivan tasan varmaan oli vainaja kun sitä kuskasin. Hetken hengitin ja tuijotin paniikin alkaessa laantua.

Joku/jotkin kaivoivat ruhoa maahan. Koko tirppi heilui ja nokka maha edellä kaivautui puunjuuren viereen mättääseen. Aika ällöä. Pari kärpästäkin oli löytänyt paikalle.

Siinä kohtaa ruhosta oli n puolet vielä pinnalla. Nyt aamulla ei mitään näkyvissä. Jopa kuivia lehtiä levitettynä "rikospaikalla".

Ei pienestä linnusta paljon todisteita jää.

Yöstä selvitty "puhtain"lakanoin

Meni helpommin kuin luulinkaan. Vähän pelkäsin äijän uhkaamaa palopuhetta, mutta ilmeisesti mun neuvoni / ohjaukseni sai sen pitämään mölyt mahassa.

Mukelot kävi saunassa ja uimassa. Jonja jäljeen äijä meni vuorostaan. Mä vielä häsäsin jotain, jolloin tyttö lähestyi mua kysyen et miten he sit nukkuu.

Laskin puhelimen pois ja sitten keskusteltiin rakentavassa hengessä. Ensin kerroin oman mielipiteeni, jonka perusteella totesimme etteivät he kuole vaikka tämän yön nukkuvatkin erillään. Ja sovimme yhdessä että ensi kerralla tilanne on voinut muuttua. Yhdessä ajattelimme tämän erillään nukkumisen nyt, helpottavan äijälle asian sulattamista.

Koko keskustelu käytiin mukavassa hengessä ja kumpikin sanoi ymmärtävänsä tilanteen. Pienillä myönnytyksillä puolin ja toisin, saadaan asia etenemään nopeammin.

Ja uskon ensi kerralla tilanteen olevan eri. Tällä kertaa säännöt olivat nämä. Mukavat päivät vietettiin ja kenellekkään ei jäänyt hampaankoloon mitään.

Ajattelin myöskin, että jos suuttuvat, niin minun maailmani ei kahteen kiukuttelevaan teiniin kaadu.

Sovelias ikä "nukkua" samassa sängyssä

Tämä onkin ollut tämän päivän kuuma peruna. Enkä nyt tarkoita itseäni. Se juna meni jo. Siitä keskustelusta vois ottaa hipsukat pois ;)

Ja kaikkihan lähti äijän rakkauren herelmästä joka on 17 vuotias. Poikaystävä on jo täyttänyt loppuvuodesta 18. Poika näytettiin meille viime vuoden juhannuksena ensimmäistä kertaa. Oli aika paukku, koskei meille oltu edes vihjaistu tapahtumasta. Kyseessä ensimmäinen suhde siis. Asiasta kysyttäessä vastaus oli tyly 'äiti on tiennyt jo kauan'.

Se veti mielen aika matalaksi. Toisaalta lasta on koko pienen ikänsä kielletty kertomasta iskälle yhtään mitään. Ja mitään ei ole saanut kysellä. Ainoastaan koulusta on saanut puhua. Muttei siitäkään aina viitsisi jauhaa.

Tästä aiheesta riittäisi aivan liikaa, joten siierytään pääasiaan.

Lutuset ovat siis tulossa mökille, ja ensi kertaa yhdessä myös jäävät yöksi. Heräsi kysymys nukkumisjärjestelyistä. Tilaa ja sänkyjä siis on.

Selvisi että tytön äiti on antanut nukkua samassa sängyssä. Kuten myöskin pojan vanhemmat, sen jälkeen kun poika on täyttänyt 18.

Minä henkilökohtaisesti kieltäisin. Kuten myöskin äijä. Tämä tietenkin on suhteellista, koska jokainen nuori on erilainen. Itse pidän tyttöä vielä sen verran lapsellisena, ettei näin tarvitsi vielä tapahtua. Poika on hyvinkasvatettu ja kohtelias. Ei mitenkään normu jätkämäinen mitä itse suosin teininä.

Joka talossahan on eri säännöt, joten hyvin voisi tuon täällä kieltää. Ja haitanneeko se jos lapsi suuttuu. Alaikäinenhän tuo on. Ja vanhempi on se joka sanelee säännöt, ei lapsi.

Voi mä pystyn jo kuvittelemaan sen kiukkuisen puhelun, jonka äijä saa jos nyt kielketään.

Ampparin puraisema

Enkä nyt tarkoita kuten sanonta baarikärpäsen purema tai muut vastaavat.

Ja heti alkuun selvennys, mulle kaikki pimpparit on amppareita. Muut saa sanoa kimalaisiks ja muiks. Mulle ne on amppareita.

Eli siis. Mun höpsöliini Gargamel aloitti melkein heti aamiaisen jälkeen korjaamaan laituria. Tuo olikin sitten jäiden syleilyssä vaurioitunut luultua enemmän. Jossain välissä kävin laiturilla seuraamassa työn edistymistä. En niinkään työjohdollisesti vaan mielumin rakastavan kannustavasti.

Matkalla rantaan, tunsin oikean jalan sisänilkassa (voiko vaikeammin enää selittää) järkyttävän kipupisteen. Eikun heti huitomaan ja ulisemaan kuin potkaistu muuli. Kerkesin näkemään jonkin ison tummahkon lentävän pois.

Rantaan päästyäni. Noin viiden metrin matka. Oli osumakohta tulessa ja ruvennut jo kovettumaan. Ei muuta kuin kylmää päälle. Kipu hellitti kotvan kuluttua.

Hetken päästä tutkin kohtaa tarkemmin. Turvonnut ja ihan kova. Siis nilkka!! Ensin näkyi punainen piste ja epäilinkin aluksi paarmaa. Vaan väri häipyi ja rutistustesti osoitti etten ole reikiintynyt.

Eikun naama lähemmäs ja hieromaan silmiä tarkemmaksi. Siitä puuttuu n 3*4 mm alueelta siipale nahkaa. Eli se perzkeleen otus siipasi kerroksen mua. Yllättävän kivulias. Saattoi ruiskaista samalla jotain, koska polttava tunne kesti kauan.

Nyt tiedämme otukset amppareiksi, koska samassa kohdassa hyökättiin myös Gargamelin kimppuun. Yritti päähän, mutta hiukset ja nopea käsi estivät aikeen.
Laiturin alta löytyi pesä.

Totuuden vuoksi, tunnustan ettei sitä ole siellä enää. Kiitos höpsöliinin. Kävipä tuuri, etteivät pimpparit hyökänneet viime viikolla, kun Mäkärä ja lapset käyttivät laituria.
Oli mun elämäni eka negatiivinen kohtaaminen amppareiden kanssa. Kun ei ole vielä koskaan pistäneetkään. Kun ei ne häiri mua, niin miks niitä pitää huitoa. Ne tutkii aikansa ja lähtee pois.

Laiturista puuttuu enää tikkaat. Eli huomenna pääsee uimaan!!

Uiminen

Olis joo tosi nastaa näillä keleillä. Menisin ympäriinsä ku maitovalas. Paitsi ettei väri enää sovi. Paitsi ehkä vähän persaukkeesta. Leikkisin meritähteä ja saukkoa vuorotellen, välillä kultakalaa.

Siis joo jos olis vet. Ai nii mut täähän on rantatontti. Ainii se laituri :(

Vesi on noin kolme metriä alempana kuin normaalisti. Joten laiturin ekat kellukkeet "tukevasti" liejupohjassa. Pari viimeistä pätkää ja ponttooni tukevasti rannalla, odottamassa jäiden tuhojen korjausta.

Jos hyppäisi (mitä ei suositella) laiturin tynkänokalta mereen, olisi vettä ehkä hyvällä tuurilla mun napaan. Ja olen siis lyhyttä mallia. Jonka jälkeen sitä olisi kaulaan asti. Koska uppoisin haaruksia tai persettä myöden pohjamutaan. Ja siinä pysyisin.

Lieju on myös täynnä kaisloja, joten pahoilta viiltohaavoilta ei välttyisi. Eli rantaa pitkin kävellen ei tästä uimaan pääse. Ja piste.

Tässä pari päivää olen huokaillut tukevasti uimista ja sen ihanuutta. Olen jopa alentunut lahjomaan Gargamelia, tai siis lupaillut mitä kaikkea kivaa tapahtuu jos pääsen uimaan.

Tänään sai jo veneen veteen. Kun hänen kaverinsa tuli ja lähtivät kalastamaan. Yhtään merenelävää ei kyllä tullut. Enkä sitä uskonutkaan näillä keleillä.

Olen sitten vaan nautiskellut auringosta ja kylmästä kuoharista.

Laatikko vol 4

Myyjän neuvosta ostin oikein talomaalia. Kun on kumminkin ympäri vuoden ulkona ja saattaa jokunen pisarakin osua. Tai siis ei, koska Gargamel ja Rauno rakensivat seesteisyydennurkan päädyn umpinaiseksi. Tai voihan sitä jäädä vahingossa ikkunat auki ja siten sade saattaa osua. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Ensimmäisenä maalauspäivänä oli keli kohdillaan. +14 ja puolivarjoista. Sopis mulle.

Koska omaan vakaan maalauskäden (BUAHHAHHAA) en laittanut rajoihin maalarinteippiä. Ja turhaa se olisikin ollut, kun vaaleampi maali ensin.

Tässä kuvassa vaaleaa kolme kerrosta ja tummalla aloitettu. Esim kannen sisäpuolen listat.

Ja vielä tummalla aloittaessani en laittanut teippejä, koska käteni on niin vakaa. Jälleen kerran BUAHHAHHAHHAA KÖH KÖH TSIHII!!
Olis ehkä kuitenki pitäny laittaa. Eli lähikuvia ei tule ennen paikkamaalausta.

Joka pitää suorittaa myös, koska kolme päivää kuivuttuaan kansi oli ottanut vielä kiinni. Joten maalipinta kärsi hieman. Tarttee hakea vesiväripensseli, jotta täydellisyyden kaipuinen hermostoni pääsee lepäämään.

Tässä kahden maalikerroksen jälkeen. Ei näytä niin hyvältä. Ja kumma kyllä, tumma väri peitti piruukseen huonommin nuo tekstit ja kuvat, mitä oli ympäri laatikkoa.

Nyt laatikko saa kuivua vielä tovin. Ja se paikkamaalaus myös. Ehkäpä ne koristemaalaukset, ennen kuin lopullisesti esittelen hänet kunnolla.

Gargamelin mielestä lopputulos on 'todella kirkkaan liila'. Miten kukakin sen haluaa ottaa. Mä ainakin otin sen kehuna, vaikkei sitä ollutkaan. Mitäs anto mun päättää värit. Ihan taatusti tiesi mitä tulossa!

Vihdoinkin tirinää

Siis auringonpaistetta. Eilen jo yritti, mutta kun sen seurana oli kunnon kylmät tuulet. Tänään onneksi ei.

Mä niin olen tiristäny itteäni pekonilavalla. Aina kun tuoksuu pekoni, kääntyy akka. Samalla sai väsättyä sudokua. Joutenhan ei voi maata.

Gargamel toi kaupungista tullessaan pari uutta löhötuolia uudelle terassille. Hyvä siinäkin oli lepuuttaa lonkkia. Nyt on vaan runsaudenpula missä sitä itseänsä pitäisi. Kun tuo ulko seesteisyydennurkka on myös kokenut kohennusta. Aita tai mikä reuna onkaan, on vaihtunut uuteen ja ehompaan. Nyt uskaltaa nojata siihen, kun puristaa mattoja. Samalla meren puoleiseen päätyyn ilmiintyi kaksi aukeavaa ikkunaa. Loppupääty menee kokonaan umpeen. Eli ei sade eikä tuuli pääse käsiksi. Paitsi jos ikkunat auki.

Sen verran isot lasit ettei maisema kärsi. Vähän pelkäsin sitä. Mutta onneksi olin vähän väärässä. Eli nyt ei seesteisyyden nurkan matot kastu sateella ja tuulisellakin ilmalla raaskii istuksia roikkuvassa tuolissa.

Valmiiksi maalattu ja kuiva arkkulaatikko pääsi uuteen kotiinsa. Tänään sitä jo testasin. Sopivan korkuinen ja melkeinpä täydellisen lähellä, jotta sitä pystyy käyttämään pöytänä.

Tälläisiä päiviä lisää kiitos!!

Laatikko vol 3

Kyl mä sit vaan olen niin pal kauhian hyvä. Ja kaunis ja ihana ja fiksu ja filmaattinen ja....

Eli asiaan. Laatikon tuunaus jatkui. Saranoiden asennus seuraavaksi. Ensteks mää mittasin mihi mää ne laitan ja kummal sivul. Helppo homma. Mut sit se koloominen. Mää jo luulin et taltal ja vasaral ja puukol mää koko päivän nysvään. Mut ei. Ku maailmas on sellasiiki työkalui etten edes nimee tiärä.

Täsä tämmönen olis

Töpseliin virtaa ja nappulast pääl. Toi kaikkist vasemman puoleisin reuna on niinku saha. Tärisee niin pirusti ja uppoo ku tota öö kuuma lyijy korvaan.

Tol mää sit surruttelin saranoil uudet kodit. Toki mä vähän sain käyttää talttaa ja vasaraaki.

Sit vaan sopivii mutterei mettästämään. Ja kaik mitä löysin oli liian pitkii. Nou hätä. Rälläkkä on keksitty. Mää taas ihan ite rälläköisin ne siisteiks. Gargamel tosin sääti pyörimisnopeuden vähän hitaammal. Väittää mua onnettomuusalttiiks toisinaan. Hmph.

Sil välil ku kävin sisäl, Gargamel salaa hios arkkua. Ihan ku mä en kuulis sitä ääntä. Ei kelvannu mun kätteni jäljet. Aivan sama. Ois pitäny viivytellä kauemmin sisäl.

Sit kansi paikoilleen pirskatin pitkil ruuveil. Asennettiin viel molemmil sivuil kettingit ettei mee kansi nurin niskoin.

Seuraavas postaukses siirrytään jo maalaamiseen ja ehkä lopputulokseen.

Noita-akkalauma Merenäärelässä

Vilskettä vipinää ollut tänään. Ryyditettynä sammiollisella teetä ja muita hyvyyksiä.
Eli akat kokoontuivat tikuttelemaan ennen kesälomia. Yksi porukasta ei työesteen vuoksi päässyt mukaan, mutta eihän sitä aina kaikki pääse tulemaan.

Meillä on siis sukulaisista ja ystävistä koostuva porukka joka pääasiassa kokoontui noin kerran viikossa jonkun luona käsitöiden kera. Kesäaikaan saattaa tosin olla pitempiä tapaamisvälejä, mutta kesän loputtua tahti kiihtyy normaaliksi.

Mukana ovat luonnollisesti jälkeläiset sekä karvaiset ottolapset. Tällä kertaa Mäkärän perilliset ja Heklan Rakkimus. Luulen kaikille noille unen maittavan. Gargamel kävi LiilanLapsen kanssa metsästämässä matojakin. Ei syötäväksi vaan onkimiseen. Melkein saivat ahvenen.

Ja sitten vielä iiiso kasa muurinpohjalättyjä. Ainiinjuu, älä anna lapsen valita kuningatarhilloa lätyilleen, vaan lättää kysymättä mansikkahilloa tai sokeria. Meinaan se hillo päätyi mukulan housuille, penkille ja matolle. Huoh!
Onneksi söimme terassilla emmekä sisällä. Siinä olisi mennyt senkin pehmusteet ja mun virkkimä matto pesuun. Nyt paljas puupenkki ja parhaat päivänsä nähnyt räsymatto.

Samalla sai esiteltyä terassin remonttia. On jo loppusuoralla. Puuarkku jo yhdellä värillä maalattu. Kolme kerrosta meni vaaleampaa liilaa, että mustat tekstit ja kuvat jäivät piiloon. Maali riitti vaikka epäilin. Kyllä se vaneri sitä imikin. Jos huomenna nätti keli, maalaan loput. Kun taitaa tuo äijä hilpasta lomalta töihin päiväksi pariksi.

On se vaan rikkaus elämässä, tälläinen oma harrasteporukka. Tehdään yhdessä ja saadaan samalla kälistyä maailma paremmaksi. Ja naurettua. Sitä me harrastetaan ihan pirskatisti.
Tuntuu vaan nykyihmisillä olevan liikaa elämässään kiireitä, ettei keretä panostamaan yhdessäoloon tarpeeksi.

Kaikilla pitäisi olla tälläinen porukka!

Mopo lähti keulii

Taas kerran, niinkuin meillä Merenäärelässä on tapana.

Rauno tuli Gargamelin kaveriksi korjaamaan terassin rappusia. Melkiist kolme päivää meni ja siinä on nyt terassin laajennusosa. Niin ja ne uudet rappuset kans. Että näin ne projektit laajenee.

Mä alotin ulkokäymäläosaston ehostuksen. No sekin sit repes käsiin kun G tuli auttamaan katon paikoilleen nostamisessa. Mä kun olin jo mielestäni valmis. Olin sitten väärässä. Mun pikku projekti venys yhellä lisäpäivällä.

Mut nyt on paneloitu seinät ja nostettu koko laitos korkeemmalle ja suoristettu. Kattokin nousi n 30 cm korkeemmalle. On laatotettu ja sepelit levitetty. Löytyy takkikoukkua ja koristelistaa.

Ja se tärkein. Siellä on myös amppelimansikkaa. Ku en mä löytäny tyhjään amppeliin pihalta mitään kukkasia, niin kävin pellosta kaivamassa pari ylimäärästä mansikkaa purkkiin.

Sitten kun saan laatikon (vihdoinkin) maalattua, niin käyn läästimässä loput huusiin.

Vielä tarttis terassin kaide korjata ennen keskiviikkoa ja marttakerholaisten kokoontumista. Ja se laatikon pirskale kans.

Jos mä ensteks alkuun otan pikku päikkärit.

Ei pyykkinaru

Täällä Merenäärelän tontin poikki menee pitkä pätkä köyttä. Ursulan käydessä Tiuhti ja Viuhti kiinnitetään siihen. Saavat kirmailla siinä koko pihan mitalta. Ja epäilijöille tiedoksi, niitä ei jätetä siihen valvomatta.

Asiasta teetassiin. Tuossa lähipuussa kun on taas linnunpoikasia. Niin ne emothan kuskaavat poikasten jätökset pois pesästä. Niin kutsutusti pazkapusseja.

Tiedättekös mihin ne pussit päätyvät.

No pazkanarulle tiätty! Eilen seuratessani emoja huomasin tämän. Tirppa lentää pesästä pussi suussaan ja laskeutuu köydelle. Asettaa pussin joko roikkumaan tahi köyden päälle. Monen metrin matkalla niitä siinä on.

Onneks eivät pyykkinarulle niitä vie!

Miesten lempivaatteet

Tähän tekstiin sain innoituksen huomattuani eilen Gargamelin mökkisortsien "auenneen" persiistä. Hassua kyllä sieltä ylhäältä, ei alhaalta niinkuin normaaleilla äijillä. Hmmm terävät pakarat?

Esimerkkeinä käytän exiä, nyksiä, sukulaisia ja sukuun naituja. Kenköön ottako pomeloa nenään. Tarinat ovat tosia.

Ekaksi nuo sortsit. Tämä on nyt meidän kymmenes kesä yhdessä. Ja nuo pökät muistan sieltä ensimmäisestä rakkauden täyttämästä suvesta. Väri on haalistunut vuosien saatossa. Lahkeita lyhennetty tarpeen vaatiessa. Kangas muuttunut ns kevyemmäksi. Eli päivä kuultaa ns läpi. Ei muuten oo helppoa parsia harsonohutta.
Pois ei voi heittää, kun niitten kanssa voi tehdä sitten jotain suttasta. Joo mä parsin.

Exän kalsarit. Malliin ja kokoon en puutu tässä. Ei se haittaa vaikka persiissä nyrkinmentävät (monikko) reiät. Pelaapahan tuuletus ja nää resorit on viäl ihan hyvät. Ja jos olinkin kehdannut laittaa niitä roskiin, ne rakkaat aivan taatusti pelastettiin sieltä. Myös sukat. Onneksi asuimme takallisessa kodissa. Muuten ne eivät olisi poistuneet ikinä vaatekaapista.

Raunon reiälliset sukat. Mikä kansallinen surupäivä saapuukaan, kun ämmät väkisin heittävät rikkinäisiä ja parsintakelvottomia takkaan. Ja siellä pitää siis olla tuli, koska se kyöni äijä hakee ne yön pimeinä tunteina muuten pois.
Jos ne villasukat tois parsittavaks kun eka pieni reikä ilmiintyy sinne pohjaan. Eikä vasta sitten kun puolet pohjasta hävinnyt ja loppu mysteerisesti hapertunutta.

Jonkun lempikengät. Tiettyyn pisteeseen ymmärrän jeesusteippikorjauksen (hopeinen ilmastointiteippi) mutta siinäkin on rajansa. Eikä se teippikään niin halpaa ole. Eli jos kenkien hinnasta ottaa puolet esim 30 kolikkoa. Niin jos sitä teippiä on mennyt 30 kolikon edestä, niin se on jo liikaa!
Eikä teippikorjauksen jälkeen enää käydä kaivamassa niitä tossuja roskapussista.

Loppuun tunnustus. Mun lempparikesäpöksyt. Ne on niin hyvät päällä. Ihanat helteellä ja muutenkin parhaat. Niitä on pariin otteeseen lahkeista lyhennetty, jotta saatiin paikka-ainesta sisäreisi paikkaukseen. En luovu ennen kuin varisee päältä!

Liikaa kiitosta

Tänä aamuna heräsin kahdeksalta hirvittävään ukkoseen ja sängyn tärinään. Siis koko mökki tärisi. Siis myöhempi aika olisi ollut suotavaa ja hippasen pienempään meteliin herään myös. Mutta tuli pointti hyvinkin selkeäksi. YLÖS ÄMMÄ SÄNGYSTÄ!

Näin myös tapahtui. Ei muuta kuin sontikka käteen ja kaatosadetta väistellen (mahdoton toteuttaa) kohti huusia. Kyllä sontsa (sateenvarjo) vaan on hyvä keksintö. Kuten myös huusi missä katettu pikku eteinen mihin saa varjon/sadetakin jätettyä.

Jyrinä jatkui ja meinasi aamiainen välillä täristä ulos. Keittiön ikkunat helisi välillä siihen malliin. Talo kun on mäen alla ja rakennettu kallion päälle. Kyllä sen tietää mitä tapahtuu kun salama sitten iskee tuohon viereen. Torppa tärisee tovin ja minä vielä kauemmin.

Välillä ukonilma yritti käydä Heklan saarella, mutta palasi takaisin tänne. Se jotenkin kiertää tässä päällä hyvin. Ei olis niin väliks.

Eiliset kiitokset olivat selkeästi liikaa. Tässä tulos.

Sieltä sitä tuli taivaan ja rännin täydeltä. Meinaan rakeita. Hippasen pelkään mansikoitten puolesta. Oli molemmat mansikkalavat valkoisenaan. Osa kukkasista hakkautui irti enkä halua miettiä raakileitten kohtaloa.

Kaikki herneet onneksi puiden alla, joten olivat edes vähän suojassa. Saadaan edes jotain satoa.

Kyllä huomaa molempien väsymyksen ja ärtyisyyden juhannuksen jäljiltä. Äyskintää ja sivaltelua ollut ilmassa eilisestä illasta asti. Jos loppuviikkoon mennessä ilmapiiri parantuisi. Paree olis!

Kiitos säänhaltija

Kiitos että lämpötila oli ja on edelleen n +10 asteessa.

Kiitos että tuuli oli melkein myrskylukemissa.

Kiitos että välillä satoi vettä. Ei sentään räntää.

Kiitos ettei aurinko pahemmin paistanut.

KIITOS!!

Olipahan käyttöä villasukille ja takille. Pipo ei olis ollu huono rannassa kokkoa katsellessa. Mutta kohmeiset sormet jäisen mansikkamargaritan ympärillä sopivat yhteen. Pysyi juomakylmänä.

Tuuli niin navakasti, ettei ollut hyttysiä. Paitsi ne kaksi todella verenhimoista makuuhuoneessa. Jotka suorittivat niin loistavia lentotemppuja, ettei niitä saatu hengiltä. Nyt vaan kärsitään anemiasta.

Suuri kiitos "huonosta" säästä koska, vieraat lähti jo pois!!

Jos keli olisi ollut edes kesäisempi, olisivat vieraat voineet jäädä toiseksikin yöksi. Ja mun hermo ei todellakaan olisi kestänyt.

Siis joo mökillä on huusi eikä posliinia. Jokakertainen valitus asiasta ei auta asiaa. Käy kotonas pazkalla senkin hienoperse tai ÄLÄ TULE!

Edelleenkin saunassa peseytyessä kauhan kanssa lapataan se vesi päälle. Valitus ei auta tähänkään asiaan. Käy kotonas suihkussa jollei käsi taivu niin ylös.

Joo ostettiin kallis aurinkosähköllä toimiva jääkaappi, ettei tarvi viedä ruokia kaivoon. Mutta valita toki huusista vaan.

Ethän sä mikään utelias oo, tutki ja köhnää toki kaikki tavarat ja purkit mitä hyllystä löytyy. Haluaisitko vielä tonkia mun vaatekassinikin?

Tarkkuusammunta on kivaa. Jätä toki ne kaikki maalitauluna olleet tölkit mitkä veit maaleiksi sinne pisin nurmikkoa. Kyllä mä ne kerään. Samoin kuin ne tölkit ja pullot ympäri pihaa ja taloa. Sähän et oo tietoinen tosta keräyslaatikosta mikä on terassilla. Juu se sama minkä ohi menet joka kerta kun kuljet ovesta. Nou hätä, kyllä mä kerään.

Ei sun tarvi siivota jälkiäs syömisen jälkeen. Jätä toki ainoona joukosta roskat ja tiskit pöydälle, vaikka ihan kaikki muut osaa käyttää roskista ja viedä tiskit altaaseen. Kyllä mä hoidan.

Kiva ku kokkaat. Yritä toki ravistaa siitä halloumipaketista ne kaikki nesteet siihen matolla. Kyllä mä pesen sen maton. Ennen ku hiiret käy sen kimppuun. Sen muovikääreen ois voinu kans laittaa avonaiseen roskikseen, mut on se nätti tos pöydälläkin.

Jos se maitotölkki tulee sun kohdalla tyhjäks ni jätä siihen pöydälle se vaan, turhaan oisit rasittanu itteäs, ja laittanu sen sun seläntakana olevaan roskikseen. Kyl mä laitan.

Jollei vielä käyny selväks ni mun hermot on aika loppu. Ja siis nää oli ne jäävuoren huiput vast. Lastuja lenteli hampaist. Ohimosuonet pullisteli vaarallisesti myös. Ja kaikki vaan yhden zaatanan huonosti kasvatetun klopin takia. Onneks ei oo mun sukulainen. Jos olis ni
Ei tod käyttäytyis noin ku kerran. Ku tää yksilö ei välitä vaikka sille näistä sanotaan. Siis muutkin kuin minä. Siinä on elämänasenne kohillaan.

Mä niin tarviin hermolomaa!!

Etukäteisjuhannusähky

Juhannus. Tuo vuoteni toinen odotettu juhlapyhä joulun ohella. Ne muut kissanristiäiset ovat vähän merkityksettömiä minulle. Kuten esim uusivuosi. Mielumin olen mökillä saunomassa kuin baarissa. Mä kun en oo mikään kalenterijuoppo. Enkä ole enää toviin baareissa muutenkaan viihtynyt sen puoleen.

Juhannushan on periaatteessa yksi kesän, kelistä riippumatta, viikonlopuista muiden mukana. Miksi sitten silloin ruokaa pitää olla pataljoonalle ja kaikkea ylimääräistä häsää. Auto täynnä, eikä siellä ole vielä edes vaate ja ruokakasseja.

Toki erilaisen siitä tekee sukulaiset jotka saapuvat paikalle. Vaikkei kaikista ihan niin lämpimästi ajattelekkaan. Mutta se on kokonaan toinen asia.

Joten tiedän jo etukäteen ravaavani ympäriinsä "palvelemassa" ja auttamassa heitä. Toki ymmärrän etteivät he tiedä missä kaapissa mitäkin on ja vastaavaa. Silti olen aivan puhki viikonlopun jälkeen. Ei se ole itselle enää sellaista juhlaa ja lomaa kuin ennen.

Ja sitten se siivoaminen viikonlopun jälkeen. En nyt tarkoita vieraiden sottapyttyjä olevan. Paitsi se yksi. Mutta aina sitä löytää vierashuoneista ja mitä omituisimmista paikoista tyhjiä tölkkejä ja kertakäyttömukeja. Puhumattakaan viime vuoden räkäisistä nenäliinoista.

Tämä ei niin miellyttävä henkilö kun kärsi nuhasta. Räkäroitteja oli sängyssä, sen alla, kirjahyllyssä ja ympäri taloa lattialla. Tämä henkilö ei siis ole minun sukulaiseni, joten olen vähän huono sanomaan hänelle. Joskus olen yrittänyt ja siitä ei ollut mitään hyötyä. Pahoitin vain mieleni hänen vastauksestaan.

Voin siis sanoa olevani väsynyt jo ennakkoon.

Laatikko vol 2

Ny se o hiottu. Ja ihan käsin santapaperin kans. Ei ol tikkui ja kulmat pyöristin hienoiks.

Ja maalit hain kans. Oikein seinämaalia otin, kun loota asuu pihalla. Terassin katon alla tosin, mutta vettä siihen osuu kunnon sateella. Ja en kuitenkaan halua että heti menee huonoksi. Sen verran tunteja olen käyttänyt sen kunnostukseen.

Vaneriosat vaaleammalla vaneriosat ja laudat tummemmalla. Jos koen taiteellisuutta voin yrittää vaneriruutujen nurkkiin tummemmalla jotain koristeita. Iso JOS!

Viileän aamun pelastus

Kuvittele seuraava tilanne: Tulet perjantaina iltapäivällä mökille. Sataa ja on viileää. Koska edellisenä viikonloppuna oli huomattavasti lämpimämpää, on makuuhuoneesta jätetty ikkuna auki. Kali kali kal hyrrrrr.

Ei muuta kuin kaasulämppäri päälle ja kohta on jo miellyttävämpää. Illalla saunassa saat sulatettua kohmeiset pakarat. Jee.

Yön saapuessa livahdat suht viileään n +8 asteiseen sänkyyn. Hrrr

Eihän se haittaa kun on kesä. Just niin.

Aamulla täyttävä aamiainen ja hillitön sangollinen teetä. Kyllä se tästä.

Ja sitten se pelastus. Gargamel lämmitti aamusaunan. Uuh aah ja wuhuu!!

Ei voisi paremmin päivä lähteä käyntiin.

Kyllä sauna vaan on niin hyvä keksintö.

Ämpäriperunat

Taitaa olla juhannuksena uusia pottuja. Rupeaa varret tekemään jo kukkia. Ja  sehän on merkki mullan alla majailevista potuista.

Näitä ämpäreitä minulla on neljä. Pohjaan on porattu reikiä ja siellä on joku harso tai vastaava mullan alla.

Täytetään ämpäri n 10 cm vajaaksi ja istutetaan 3 itänyttä tässä tapauksessa Timoa per ämpäri. Odotetaan ja manaillaan eikä käydä kaivelemassa. Kun varret yltävät reunan yli, suoritetaan mullitus. Eli täytetään ämpäri reunoihin asti. Ja sitten vaan odotetaan.

Nämä Timot ovat/olivat varhaista lajiketta, jotka vaativat vähintään 8 viikon kasvuajan. Eli kalenteri käteen ja laskemaan koska haluaa uusia itsekasvatettuja pottuloita.

Yöpakkasilta näitä pitää suojella, koska ovat maan yläpuolella. Itse nostan ämpärit aluksi  yöksi sisärappusille.

Suosin näitä mustia paksuja remppaämpäreitä. Ovat todella kestäviä, ja musta väri kerää hyvin auringon lämmön. Estää myöskin perunoita näkemästä aurinkoa, joten vältytään vihreiltä potuilta.

Teen esikasvatuksen kotona ja vien sitten ämpärit mökille. Siellä kun maa usein jäässä siihen aikaan kun juhannusperunat pitäisi istuttaa. Ämpärit soveltuvat hyvin parvekekasvatukseen. Ja kun runsas sato korjattu, ämpärit pinoon ja odottamaan seuraavaa kevättä.

Uusi ovikello

Ja toimiva ennen kaikkea. Sellasta ei oo tässä kämpässä ollu kohta pariin vuoteen.

Asia ilmeisesti häiritsi Gargameliä, koska sain viikonloppuna uuden plimplomin. Eikä oo ihan peruskauraa. Masiinassa valmiiksi 32 biisiä, joista suurin osa sopii joulun aikaan. Ei siis kesäisiä. Ja siihen saa ladattua lisää kappaleita. Hän oli ladannut muutamat lempparini siihen. Joten eikun tökkimään kelloa.

Mihin tää maailma on menossa kun ovikellokin on noin teknistä hässäkkää? Tästä ei hyvää seuraa.

Mulle kelpais hyvin vaikka narun päässä oleva tiuku. Olin hyvin tyytyväinen ovikellottomuutenikin. Varsinkin virpomispäivänä ja jehovien kierroksen aikaan. Olin kyöninä jättänyt rikkinäisen plimputtimen ulos, ja sitä ovat painelleet. Eikä mun rauha oo häiriintyny.

Toki kaikki tutut tiesivät ja hakkasivat ovea. En mä niin erakko ole. Vielä.

Välillä (aika usein) kaipaan viiden hehtaarin tonttia, jonka keskellä talo. Mistään suunnasta ei näkyisi naapureita. Tontin ympärillä kunnon aita ja raja täynnä karhunrautoja. Ne kävisin kokemassa n kerran viikossa. Sais olla rauhassa.

Laatikko vol 1

Nyt selvis mistä tämä loora on kotoisin. Kuumaliiman luvatusta maasta. Perskele!!

Sisäpuolella, myös kansi, oli tällä itsensä perkeleen taikomalla kuumaliimalla asennettu pehmikkeitä. Jotain superlonin ja uretaanin sekotusta.

Aseenani puukko ja lasta. Korpinkynsiä unohtamatta.

Nyt on viilto vasemmassa etusormessa ja pirun monta tikku käsissä. Eikä näillä käsillä hetkeen nyplätä tai muuta näppäryyttä vaativaa tehdäkkään.

Kannen sain jo hipastua. Looran sisäpuoli on nyt parista kohtaa vähän silvotun näköinen. Hipasee sitten siitä kohtaa vähän enemmän.

Mutta ens viikolla maalikauppaan :D

Laatikkoprojekti

Mitä liikkuu miehen mielessä joka saapuu mökille mukanaan rahtilaatikko naiselleen??

No se on ihan pirskatin fiksu ja ajattelevainen ja tuntee naisensa hyvin.

Tästä tulee niiiin hyvä. Ja hieno. Pitää asentaa saranat ja hieman hipasta reunoja hienommaks.
Sitten maalaus. Noi ns ulommat laudat tumman liilalla ja levyt vaaleammalla. Sitten ehkä vaaleaan jotain koristekuvioita tummemmalla.

Sitten terassille. Ajattelin sopivan hyvin pihatekstiilien (riipputuolit ja matot, istuintyynyt yms) säilytykseen. Ei niitä aina viittis hakea saunaneteisestä. Eikä ne oikein sinne sovikkaan.

Ja sopivan korkuinenkin on. Voin pitää pöytänä seesteisyyden nurkassa ja taitaapi olla hyvä myös jalkarahina kun olen roikkuvassa tuolissani.

Aivan loistolaatikko. Vaikka ensin epäilinkin suunnitelmaan kuuluvan metsässä oleva monttu ja minä laatikossa.

Kesä ja karvojen trimmaaminen

Ensin tunnustan talvella laistavani useinkin säärikarvojen ajelun. Lämmittävätpähän edes vähän. Tai siis pitävät pitkikset irti ihosta, jolloin muodostuu lämmittävä ilmakerros. Näin ainakin väitän itselleni.

Mutta siis kun on kesä ja kuuma. Ihmiset vähentävät vaatetustaan. Ihan jees.

Näkyvissä on monenmuotoista kroppaa ja siihen en mitään sanokkaan. Vaan kun kyseessä hihaton paita tai ilman oleva mieshenkilö, jonka kainalorehut tursuavat välistä. Siis silloinkin kun käsi ns kiinni elikäs ei kainalo auki.
Se vaan joka kerta pistää silmään. Toki ymmärrän ns vanhempaa sukupolvea ja se ei niin haittaakkaan.

Mutta nämä salskeat nuoret urokset. Kyllä niitä vois sen vertaa trimmata ettei tuulessa lepata. Saavat miehet minun puolestani kyniä vaikka kaikki karvansa. Jokainen makunsa mukaan. Vaan ei se juoma/ruoka vaan kertakaikkiaan maistu, kun viereisen pöydän herran kainalokarvat hivelevät omaa pöytää.

Ugh!

Pariskunnan "sopiva/sovelias" ikäero

Kuin osuinki kanavilla purjehtiessani katsomaan sarjaa Vaimoni on puuma.

Hyvät hyssykät sentään. En ole koskaan ollut mielestäni tiukkapipoinen ihminen. Mutta näköjään löysin rajani. Jep jep.

Yksi esitellyistä pariskunnista veti voiton kirkkaasti. Nainen 90 v ja mies 46 v. Mun laskuopilla siitä tulee ikäeroa 44 v. Tjoo se on aika paljon jo.

Eikä tämä johdu siitä, että nainen on vanhempi. Tunnen pariskunnan jossa mies 50 v ja nainen 25 v. Hassulta sekin tuntui. Toisaalta usein tuntui molemmilla olevan sama henkinen ikä ;) Mutta onnellisia olivat kyllä. Sitä en voi kieltää.

Jotenkin vaan ajatusmaailma hyväksyy helpommin pariskunnan jossa mies vanhempi. Kai mä sitten olen vanhanaikanen.

Toki jokainen saa viettää elämänsä sen ihmisen kanssa, josta välittää. Ikäerosta huolimatta. Kuhan alaikäiset jätetään rauhaan. Sitä en hyväksy!!!


Oikeesti taidan olla kateellinen ton mummon hyvästä parisuhteesta ;D

Päivän pieniä iloja

Herää ilman päänsärkyä/niskajumia tai muuta vastaavaa.

Maito ei ollutkaan loppu, vaan löydät varatölkin. UHT tölkki siis. Aamutee pelastettu.

Aurinko paistaa vaikka Mette / Pekka muuta uhkasivat.

Posteljooni ei tuo yhtään laskua. Tai vaan yhden kuten tänään.

Menet syömään ulos kaverin kanssa.

Et törmää pihalla tyhmiin naapureihin.

Auringonkukan taimet voi jo istuttaa.

Muistelet hymyillen eilistä päivää.

Ja odotat innolla seuraavia.

Kohta on jo joulu!

Somekäyttäytyminen

Hohhoijaa aikuset ihmiset!! Tuli seurattua sivusta yhden naamakirjan ryhmän keskinäistä nahistelua. Ei hyvää päivää vaan.

Oikein kunnon solvaamista ja haukkumista koko nimillä.

Eikö ihmisillä tosiaan ole mitään estoja siinä, mitä sormistaan päästävät? Epäilen tilanteen olevan eri, jos olisivat oikeasti naamakkain. Eikö ne käytöstavat koske kirjoitettua tekstiä laisinkaan?

Pahaset kakaratkaan käyttäydy niin huonosti. Epäilen yhden osapuolen olleen joko alkoholin vaikutuksenalainen tai lääkitys pahasti vinossa. Mutta silti. Olen minäkin osani humalatörttöilystä tehnyt. Mutten sentään ole täysin äidin oppeja unohtanut.

Toki pitää avoimin mielin lukea kommentteja eikä väkisin vääntää viattomasta kommentista kapallista rosamundaa (perunalajike joka sopii hyvin esim uuniperunaksi) nenäonteloihin.
Tosin eräät kyllä antavat sormiensa syytää hyvinkin loukkaavia ja halventavia kommentteja heidän mielestään tyhmiin kysymyksiin. Pitäisi myös pystyä neuvomaan tyhmempiään (omasta mielestään)  loukkaamatta sitä dilleä. Tai sitten vastaisi vaan arvolleen (omasta mielestään) sopiviin kysymyksiin.

Tosiasiahan on, että se 34 vuotta asiaa harrastanut ihminen tietää väkisinkin asiasta enemmän kuin alle vuoden harrastanut.
Ja 70 vuotias ihminen pakostikin tietää maailman ihmeellisyyksistä hippasen enemmän kuin 18 vuotias.

Osaan minäkin tehdä pirskatin hyviä villasukkia. Kun asiaa taitamattomat ovat neuvoa kysyneet, olen ainakin omasta mielestäni heitä hyvin ja kannustavasti neuvonut. Ehkä saatoin välillä nauraa yrityksille, mutta en pahantahtoisesti. Pakotteethan ovat mielestäni kannustuksia. Ja palkitseminen on kanssa hyvä.

Mutta nyt nämä henkilöt osaavat tehdä pirskatin hienoja villasukkia.

Tämä nyt oli asian vierestä, mutta yritin selventää. Ehkä onnistuin tai not.

Siltikin porukoitten pitäisi tajuta, että jos tässä tapauksessa ryhmään kuuluu tuhansia harrastajia, joita ei siis oikeasti tunne, on siinä monenlaisia ja monella tavalla lukevia ja vastaavia tyyppejä.

Sitä suvaitsevaisuutta ja käytöstapoja kaipaisin!!!

Ei se aina vaihtamalla parane

Usein, muttei aina.

Esimerkein. Pizzalla käynti. Jos kerran olen löytänyt itselleni täydellisen pizzan täytehässäkän, niin minkä takia pitäisi kokeilla jotain uutta? Menisin kuola vaahdossa syömään, päätyisin kokeilemaan jotain uutta täytehässäkkää ja sitten mitä.  Kokisin maan murskaavan pettymyksen ja joutuisin tyydyttämään pizzanhimoni ehkä jopa kuvottavalla yhdistelmällä. Juu ei kiitos.

Teenjuonti. Täytän itseni joka päivä useammalla saavilla teetä. Kahvia juon ainoastaan hätätapauksissa. Tietysti minulla on mielimakuni. On irtoteetä jota haudutan kun haluan hemitellä itseäni. Ja sitten on lempiteeni jolla aloitan päiväni. Siis joka ikinen aamu. Ja iso saavillinen, toisinaan jopa kaksi. Riippuen aamusta ja hopusta.
Mutta tämä aamumaku on jokaikinen päivä sama. Kotona tai mökillä tai kylässä. Joissakin kyläpaikoissa sitä hankitaan ennen kuin tulen kylään. Joihinkin vien sitä mukanani.

Tein tähän liittyen pienen kokeen tovi sitten ja join aamulla "väärää" teetä. Voi pyhä Ingrid kun se päivä meni persiilleen! Kyseessä kuitenkin maku jota toisinaan juon päivälläkin. Se ei vaan toimi ja piste.

Muitakin esimerkkejä löytyisi, mutten paljasta niitä, ettette tajua minun olevan täysin hoidon tarpeessa.

Kaikki tämä mietintä lähti Gargamelin ihmettelystä enkö jo vähitellen kyllästy tähän teemakuun. Juu en ol vielä näiden vuosien jälkeen kyllästynyt. Ja tuskinpa vielä toviin kyllästynkään.

Parsintaa

Parsiminen ei tod oo mun juttu. Tässä lähiaikoina olen vaan joutunut tekemään sitä yllättävän usein.
Varsinkin mökillä. Ratkennut sohva, kuljetuksessa vaurioitunut runkopatja, haaroista ratkenneet pihahousut jne jne.

Mutta ensimmäistä kertaa parsin hiomakoneen "pölypussin".

Pakkohan se oli. Jos eteen tuodaan rikki revinnyt härpäke pyytävän katseen kera, jonka höysti vankkumaton luotto mun käsityötaitoihin.

Kuhan kestää kauemmin kuin Black & Decker. Sitäkin on jo onneksi korjattu.

Kiittämätön luonto

Koko talven olen kantanu mökille mitä monipuolisempaa lintujen ruokaa. Kun olen huomannut ettei jokin pöperö kelpaa, vaihdoin sen toiseen. Jotta ne tirpat (ja oravat) ei kuolis nälkään.

Ja onkin ollut mukavaa seurata mitä moninaisempaa tirppojen kirjoa pihapiirissä. Saattaapi siellä käydä harvinaisuuskin. Siitä ei ole pitkällisen tutkimisen jälkeenkään selvyyttä. Eli vihertikka vai harmaapäätikka. Ollaan tutkittu lintukirjoja sekä netistä kuvia. Se pirulainen kun pyrähtää pakoon pienimmästä risahduksestakin.

Mutta itse asiaan siis.

Se pirun käpytikka. Mää sen hoitelen. Mä olen niin kiukkunen sille!! Söis nyt niitä pirun luonnon antimia. Tai muuttais naapurikuntaan. Tai vaikka naapurimaahan.

Se pirulainen kun tekee hyökkäyksiä linnunpesään. Juuri siihen missä poikasia. Tähän asti emot saaneet keskeytettyä hyökkäykset. Ainakin pikkuisten ääniä kuuluu vielä.

Mutta käynyt hakkaamassa kummankin puolen ikkunoihin reikiä ja yrittää oven (se mun tekemä kulkureikä siis) kautta nokkia poikasia.

Jos menen hakkaamaan/ruuvaamaan ikkunoiden päälle laudat, voi se häiritä pesintää liikaa plus poikasten pazkahalvauksen vaara. Toisaalta saattaapi se halvaus tulla niistä tikan hyökkäilystäkin.

Kyl mä jotain keksin.

Vauvauutisia!

Nyt niitä on tullut! Meinaan talitintin poikasia.

Vanhemmat suhaavat rallia ruokaa hakiessaan ja pesästä kuuluu vaativaa piipitystä.

Mä olen niiiiin ylpeä. Kyllä kannatti koko talvi syöttää.

Ja ovat vielä minun rakentamassani pöntössä.

Yksiö sijaitsee grillikatoksen nurkalla. Läpitalon ikkunat tietenkin. Tässä mallissa ne ovat enemmän hämäystä. Sellaista sameaa muovia mistä näkee vain hahmoja.

Tämä on toinen vuosi kun asukkaita. Ensimmäisenä vuonna ei kelvannut ja se harmitti kyllä.

Mihinköhän pönttöön syntyy seuraavat. Tsihii.

Istutusta

Kiasus miten ihana keli. Uuh. Mä niin pidän. Otinpas Aliisan mummon mukaan ja lähdimme  Merenäärelään istuttelemaan.

Ensin vuorossa pikkupeltoon perunat. Olivatkin hyvin itäneet nuo Timot. Pian saa uusia perunoita. Muut saavat syödä sillit. Minäkun en syö. Teini-iän traumoja nääs.

Sitten siirryimmekin mansikantaimien kimppuun. Hyvin olivat pellossa talvehtineet. Hyviä taimia olikin enemmän kuin luulin. Joten molemmat lavapellot ovat nyt mansikoiden kotina. Alkuperäisen suunnitelman mukaan varasin vain toisen niille. Noh ei tässä elämässä moni asia ole kiveen hakattu.

Sitten pääsimmekin vajaan neljänsadan herneentaimen kimppuun. Huh mikä urakka. Ne pääsivätkin roikkuviin puutarhoihin. Kuten pitikin. Vähän olivat honteloita. Olisi pitänyt tuoda aiemmin ulos. Mitta kyllä ne siellä vahvistuvat. Jolleivat katkea.

Niin luiruja ettei kehtaa kuvaa laittaa.

Suurena ylpeytenä esittelen raparperini. Tämä on sille kolmas vuosi, eli viisaiden mukaan nyt siitä saa jo ottaa varsia. Siinä se on vanhan tunkion päällä kasvattanut kunnon juuret itselleen. Huomattavasti paksumpia varsia, kuin viime vuonna.
Aliisan mummo otti parit mukaansa. Jos saisi vaikka piirakkaa ;)

Raparperinhan pitäisi olla täydellinen asukki tunkioon/kompostiin. Käyttää ravinteita tietenkin, mutta samalla hajottaa/pilkkoo ainesta tehokkaasti. Ja onhan se kasa nätimpi kun iso puska päällä peittämässä.


Viime viikonloppuna istuttamani salaatit eivät olleet vielä itäneet. Syvä pettymys. Kastelin kuitenkin. Öljytyt kalusteet kuivuneet paahteessa kokonaan. Vaikka reippaalla kädellä sudinkin.

Kyllä masensi palata kaupunkiin. Vielä tarttis iso pelto kitkeä ja kääntää ennen seuraavaa istutusurakkaa. Mut sit olis melkein kaikki valmista.
Vaikkei kuitenkaan ole. Aina tähän aikaan yritän säästää pari purkkia ylläri taimille. Ja joka vuosi joudun/saan kehittää purkkeja lisää kuitenkin.

Esittelyssä mun paikka kesäisin

Eli tuttujen kesken pekonilava.

Valmistui loppukesästä 2012. Ja wau on ollut käytössä. Gargamel väitti tätä rakentaessaan minun voivan turvallisin mielin ottaa aurinkoa kunnes nahka rullaantuu. Luulen kyllä, minun tepasteluni pisin pihaa non stop auringonottona häirinneen häntä. Tai sitten nuo naapurit, jotka sitkeästi leikkaavat nurmikkoa tontin rajojen tuntumassa, häiritsivät hänen rauhaansa.

Tai kuten viime kesänä, naapurin vanha pieru joka toi postin minulle käteen eikä talon nurkalla olevaan postilaatikkoon. Hassua miten sillä on asiaa tänne, juuri silloin kun Gargamel ei ole pihalla tai paikalla. Hmmm :/

Mutta itse asiaan.

Tänään öljytty ja eilen hiottu

Alla mäntyjen jalat. Vasen laita avautuu ketjujen varaan n 20 cm. Koska aurinko ei loppukesästä paista enää suoraan yläpuolelta.

Näkymä meren puolelta. Ikkuna myös avautuu. Mikä on tuiki tarpeellista, koska auringon paahtaessa tuo on kuin sauna.


Ikkunapääty myös niin korkealla, että pitää nähdä vaivaa kurkkiakseen. Sivuseinät myös tarpeeksi korkeat, ettei terassilta seistenkään näe sisälle.

Joten tuolla vietän aurinkoiset hetket kanssa sudokun tai hyvän kirjan.

Siellä ollessani kukaan ei tule pyytämään mitään. Aivan kuin en tontilla olisikaan.

Lavapellot ja roikkuvat puutarhat

Varma kesän alun merkki. Raijaan puihin roikkuvat puutarhat. Nämä kaksi ovat olleet jo muutaman vuoden käytössä ja toimivat hyvin. Lämmin ilma pääsee joka puolelle, joten istutuskunnossa ennen peltoa. Vaikka laitankin näihin esikasvatettuja herneentaimia. Jotka siis eivät ole vielä täällä.

Valkoiset parvekelaatikot eivät kuulu tähän tsydeemiin. Mutta tätä kasvatusmuotoa voin suositella. Roikkuvat kunnolla ilmassa joten ruohonleikkuu sujuu siirtämättä mitään ja ei tarvitse selkä notkolla kökkiä pellolla.

Uutuutena tänä kesänä Raunon löytämä erimallinen tynnyrin puolikas. Ja niin sekin päätyi puuhun. Tällä kertaa kahden luumupuun väliin.

Ja aivan uutena lavapellot. Nätisti hymyilemällä sain haltuuni kolme lavakaulusta. Yhden toki annoin kilttinä tyttönä Aliisan mummolle.

Ensin olivat eri puolilla varsinaista peltoa, mutta päädyin lopulta laittamaan ne vierekkäin.

Alle kaksi lavaa ja sitten kaulukset paikoilleen. Pohjalle ja reunoille harsot ennen multaa. Ja tsädäm. Siinä lepäävät.

Vielä puuttuu laudat ulkoreunoilta. Peitän siis nuo lavat. Ja estää myös ruohon tunkemisen
alta esiin. Ja vähän nätimmät silmään. Vasemman puoleiseen tulevat mansikat. Ja ehkä vähän tuohon toiseenkin. Riippuen siitä, kuinka moni taimistani kesti talvehtimisen pellossa. Minähän poistin viime syksynä mansikkapellon ja putsattuani taimet, lykin ne nipuissa peltoon odottamaan uutta paikkaa.

Reunalautojen lisäksi tulee vielä kehikko verkkoa varten. Kätsympää kun ovat vierekkäin.

Koko viikonloppu touhuttu pihalla. Tekemistä riittää. Ja koska Gargamel päätti pitää huomenna vapaata, bileet jatkuvat vielä vähän.

Minä lupaan vol 1

Että ensi kerralla ja ne seuraavatkin kerrat, lähden ajoissa liikenteeseen mökille. Ettei tarttisTAAS joutua käkkimään ruuhkassa.

Mikä siinä on niin vaikeaa saada perse nousemaan ja ryhtymään pakkaamaan. Kun ei nyt koko omaisuutta tarvi mukaan ottaa.

Ja se kassi missä on mökille tulevia tavaroita, oliskans hyvä muistaa ottaa mukaan. Tulin sitten alkon kautta, mistä saatoin ohimennen haalia pullon valkkaria. Ja se korkkiruuvi on kotona siinä kassissa. Huoh. On sitä onneksi ennenkin tungettu korkkeja pulloon.

Nyt menen tarkistamaan onko tullut vuokralaisia pönttöihin.

Ruualla ei leikitä

Sanoi jo aikoinaan Aliisan mummo minulle.

Tähän on kuitenkin poikkeuksensa. Kuten tylsä ilta ja pussi täynnä tuoreita pehmeitä snööreneitä.

Josta seuraa luonnollisesti tälläinen

Taidan seuraavaksi kaivaa virkkuukoukun ja kokeilla virkkiä vaikka stringit. Onneksi Gargamel on makean ystävä.

Ainiin. Poikkeusruokiin kuuluu myös kermavaahto ja mansikat ja kinuskikastike ja ;)