Laiska, laiskempi, Hogatha

Ai hippasen jäytäis omatunto laiskottelusta. Onneks en ol sen mallinen laisinkaan. Jos olisin, ni nyt olis elo tuskaa.
Mut jos on vaan viikko kesälomaa, ni voin hyvin venytellä lonkkia ja muita niveliä. Säät ei oo
suosinu, joten en ol kertaaka palvonu aurinkoa. Mikä on sääli. Koska värikartaston mukaan tämän hetkinen värini ei vastaa pitkän aikavälin ennustuksia lainkaan. Pöh!

Ja juhannukseen asti ei pahemmin noita lepopäiviä näkynyt. Ei siis yhtään. Ainuttakaan. Ei.Joten en todellakaan aio kärvistellä vaan otan rennosti. Ja ensi viikolla saa taas lennellä paikasta toiseen. Nyt siis nautin. Vaikka en pystykkään tekemään sitä pekonilavalla tiristen. Onnea on suunnaton mielikuvitus.

Kerään myös voimia ensi viikon töihin ja huomista varten. Aliisan mummo ja Rauno tulee. Ja nyt todellakin jatketaan kasvihuonetta. Jollei, niin mä räjähdän! Jos äijät erehtyy puhumaankin tulevista puiden kaatamisista, tulevat he katumaan syvästi.

Ja Kierokin tulee sunnuntai-iltana lomailemaan.

Tästä on hyvä jatkaa pilvistä lauantaita. Rentouttavaa viikonloppua kaikille.

Kiero lomailee

Eilen hän saapui. Tai jos tarkkoja ollaan, niin Gargamel haki kaupungissa käydessään. Mikä onni ja autuus päästä Merenäärelään ilman Tiuhtia ja Viuhtia. Saa mennä suht vapaasti ja se ns heikompi lenkki syytää herkkuja aina kun silmä välttää. Toki Gargamelin kanssa myös tehdään ne pitkät lenkitkin. Ja kaikille tuli näin selväksi kumpi syytää hemuja koirille.

Kyllä on koira niin tottunut tapoihinsa, ettei suostunut lähtemään kanssani lenkille edes käskystä. Vasta kun laitoin fleksin pantaan, suostui tuo turjake vedettäväksi pihalta pois. Tuijotteli vain pihalla olevaa Gargamelia. Omituista. Juuri viime viikolla viimeksi kävin herraa lenkittämässä kaupungissa, eikä mitään ongelmia ollut.

Noh samapa tuo. Alkaa se askel jo muutenkin painamaan tuossa iässä.

Tässä makustellaan eväitä. Oli Ursula pakannut nappuloiden lisäksi herkkujakin. Tuon luun kanssa menikin monta tuntia kepeesti. Luulis että leuat väsyis, mutta ilmeisesti ei.

Ehdoton kielto oli viedä luuta sisälle. Voi sitä herkkää hetkeä kun illalla joutui eroamaan. Toki illan viimeisellä lenkillä piti syösyä makustelemaan pikkisen edes. Kiltisti kyllä jätti eväänsä pihalle. Jollei kulmien alta mulkoilua oteta huomioon.

Vesi kyllä maistui pureskelu-urakan jälkeen. Myös yöllä muutamaan otteeseen. Näin kertoi Gargamel. Oli sitten herännyt joka kerta, kun Kiero kävi juomassa.
Oli vielä väkisin herättänyt pienen koiran viiden aikaan aamulla käymään ulkona. Ilmeisesti meillä ei ihmiset osaa käydä yksin asioillaan, vaan pitää olla vahti mukana.

Itse heräsin ennen seitsemää vinkunaan korvani vierestä. Ja pika pomppaus ulos. En ollut siinä vaiheessa tietoinen yöllisestä tyhjennyksestä. Ja eikö mitä! Perskeleen Kiero syöksyy kalvamaan luun jämäänsä. Ei edes meinaa mennä asioilleen. Kun sain itse taaperrettua pihan perälle ja takaisin, pakotin julmasti takaisin sisälle. Ilman luuta.
Minuahan ei turhaan herätellä.

Sai sitten mulkoilla rauhassa niin kauan, että sain teen haudutettua ja puettua jotain lämpimämpää päälle. Sitten palasimme yhdessä pihalle nauttimaan aamun hetkistä kera teen ja luun.

Joko luu oli niin järjettömän hyvää tai Kiero on oikeasti kuuro ja hajuaistiton, koska tontin reunalla oleva hiekkatie oli meistä n 15 metrin päässä ja siitä jolkotti kettu. Ei edes päätää  kääntänyt saatikka leuat hidastuneet. Hmmm.

Aamiaisen jälkeen miehet tekivätkin tuntitolkulla sitä missä ovat parhaita. Eli nukkuivat. Koko aikaa en ollut varma kumpi kuorsasi. Minä sain tehtyä omiani, koskei tarvinnut vahtia. Kumpaakaan.

Illalla Ursula tulikin yökylään Tiuhdin ja Viuhdin kanssa. Oli kyllä niin lämmin tapaaminen. Paitsi ehkä Kieron mielestä. Pojat tulivat pilaamaan hyvin alkaneen loman.
Mutta hyvin meni siihen asti.

Ai vähän väsy ja pikkisen täynnä luuta.

Onko juhannuksen jälkeen elämää

Onhan sitä. Se on vaan temmoltaan kauheen hidasta.

Sunnuntai aamu ja mä heräsin ku kärppä pual ysi. Että silleen. Vesikattila hellalle ja aamutoimiin. Tämä kaikki hipihiljaa ettei Gargamel herää. Raukka aivan loppu ja tööt. Ei se oo enää nuori.

Juhannussää helli meitä. Perjantaina tihuutti puolille päivin. Kun ensimmäiset saapuivat, sade oli jo loppunut. Ensin saapuivat Priidik ja Aalo. Ihan kahdestaan, eivät raahanneet Törppöä tällä kertaa mukanaan. Ja elämä hymyili kanssani.
Joita seurasi Ursula kaikkine karvaisine kavereineen. Alkoi mäessä elämä juoksemaan. Kun hännälliset kaverit pääsivät asettumaan, olikin tovi rauhallista. Nautittiin tovi satunnaisista auringon pilkahduksistakin.

Ja sitten seurasi jotain poikkeuksellista. Kun menin valmistamaan ruokia, tuli Ursula mukaani. Ja siis kerrankin oli kaveri auttamassa keittiöhommissa. Aika herkkua hei.

Ruokalista oli herrrrrrkullinen. Herkkusieniä tietenkin sekä grillattua halloumia. Sitten vielä uusia pottuja sekä iso kasa hevosenpihvejä. Kerrassaan loistavaa. Kaikkia pieniä oheistuotteita kuten salaattia sun muita en jaksa mainita. Mutta kaikilla oli maha todella täynnä tämän jälkeen.

Ruokailun loppuvaiheessa Ahkera ja jeesusteippi (väliaikainen intiaaninimi kunnes oikea löytyy) tulivat teelle. No sitä sitten. Kuhan ensin syötiin loppuun. Jeesusteippi pääsi myös syömään. Ahkeralle ei kumma kyllä maittanut. Olivat menossa seuraavaan paikkaan meiltä suoraan.

Ruokailua seurasi ähkyinen teehetki. Kauhean moni ei kyllä teetä huolinut. Samalla minulle esiteltiin uutta luutaa. Oli hieno ja kiiltävä. Kaikki risut ojennuksessa. Vielä.

Rauhallista oleilua kaikin puolin. Kunnes saapui kauraluudalla Törppö. Ei mitään ilmoitusta tai vinkkiäkään saapumisesta. Noh. Minähän päätin ottaa rennosti. Hengittelin syvään ja join lisää. Se auttaa aina. Minä kun en huimetuksessa rähise. Ja onneksi oli Ursula paikalla. Helpotti het!

Ruuan jälkeen miehet ja pakotettu Törppö menivät laiturin kimppuun. Eli juhannussaunasta pitää päästä uimaan. Loppujen lopuksi kaksi kävi. Enkä ollut kumpikaan niistä. Hyi helskutti kun oli kylmää vet. En mene ennenkuin 20 asteista.

Nelijalkaiset saivat nautiskella. Kiero käytti vapaana ollessaan kuuroutta ja seniiliyyttään hyväkseen ja luikahti naapurin pihalle. Eihän ole kuin sata kertaa kielletty. Mutta vanhan muisti ei pelaa. Turha huudella kun kuuro. Jonka lisäksi selektiivinen kuulo asiasta riippuen. Rangaistuksena joutuikin Tiuhdin ja Viuhdin kanssa ns sisälle. Tarkoittaen oikeasti sisätilaa plus toinen terassi.
Ursulan ja minun saunoessa Priidik päästi vahingossa Viuhdin luikahtamaan ovesta. Onneksi veljeksistä tämä, koska Tiuhti ei hevin anna vieraalle saatikka välillä tutullekkaan kiinni.
Hetki oli mennyt, mutta äijät saivat karkulaisen kiinni.

Saunomisen jälkeen olikin grillimakkaroiden aika. Tosin pari olisi voinut jättää ne väliin ja mennä nukkumaan. Sen verran väsynyttä touhua.

Noh kokko saatiin liekkeihin vasta yhdeltä yöllä. Ja ei tarvi pelästyä. Keli oli mitä mainioin. Ei tuulta ja tienoo aivan lätsismärkä. Seurueemme sisälsi yhden selvän ja kaksi lievästi hutikassa olevaa, jotka myöskin jäivät valvomaan toisten mennessä nukkumaan. Eli ihan turvallisesti sujui.

Oli sitten niitä hiljaisia tunteja kun nukkumaan päästiin. Mutta onneksi heräsin jo aikaisin aamulla. Että potutti. Ursula olikin poistunut jo yöllä, joten aamiaispöydässä oli meidän kahden lisäksi kolme suht krapulaista.
Aalo kyllä aloitti korjaussarjan heti viimeisen leivänmurun nieltyään.

Sitten saapuikin jo Aliisan mummo ja Rauno käymään. Toivat tullessaan kauan odotetun mandariinikakun ja savustetun lohen. Kyllä se mandariinikakku vaan on hyvää. Kun kerran vuodessa sitä vaan saa. Namskis.

Kakun syönnin jälkeen kaikki vieraat häipyivät ja minä otin kolmen tunnin päikkärit. Mä niiin tarvitsin niitä.

Ainiin. Vihdoista irtoava lehtivihreä ei irtoa valkoisista kaakelin saumoista. Ja mä kun luulin että lihaa vihdotaan, ei saunan seiniä. Jos tiedät kikan sauman putsaukseen niin viitsitkö pliiiiis kertoa. Nim alle vuoden vanhat saumat

Mun uusi mökkikeittiö

Tämä postaus jo pari viikkoa myöhässä. Mutta olkaatten hyvä.

Ai vähänkö oon onnellinen!! Siis joo!! Koko viikonloppu meni mutta ei se haittaa. Lauantaina se alkoi. Ensin tyhjensin kaikki keittiön kaapit. Samalla sain tarkistettua kaikki päivämäärät. Se olis hyvä tehdä kerran vuodessa. Tämä ei kylläkään ole mikään ongelma  mökin kuiva-ainekaapissa. Enemmän kotona.
Noh enisei. Sitten leka heilui. No ei oikeesti. Ihan vaan ruuveja ja nauloja irrotettiin. Sitten vanhat 50-60-luvun kaapit ulos. Voi mikä herkkuhetki kun sai potkia kaappeja säpäleiks. Sielu lepäs.

Kaikki yläkaapit olivat jo koottuja. Eli niistä aloitettiin. Oikeasti kai ensin pitäisi asentaa alakaapit. Ei haitannut. Mä sain päättää (tiätysti) kaappien paikat. Ja mä sain kuivatuskaapinkin. Saan heittää kokkoon sen kamalan muovisen kuivatushässäkän. Jee!!

Leveyttä kaapistolle tuli 40 cm enemmän sekä korkeutta hyllyn verran lisää. Se on pienessä keittiössä paljon.

Levennys onnistui risan porinmatin ulkoistamisella. Se odottaa nyt pihalla inspistä.

Sen lisäksi sain vielä kaksi isoa hyllyä jääkaapin päälle. Näihin asensin heti mikron ja blenderin ja muuta korkeaa.

Rakentaminen lopetettiin lauantai iltana kymmenen jälkeen. Saunominen pikainen nukkuminen jota seurasi ajoissa herääminen sekä remontin jatkaminen. Seuraksi tuli taas Aliisan mummo ja Rauno. Noh eihän siinä malttanut hyökätä kasvihuoneen kimppuun kun oli keittiö vielä kesken.

Alakaapeista oli valmiina yksi 50 cm ja vetolaatikosto. Eli kaksi kaappia rakennettiin itse isommista levyistä. Yksi kaapinovi piti sahata pitemmästä. Vähän tuunausta niin hyvä tulee.

Uusi pöytälevy puuttuu, mutta senkin Gargamel on jo hankkinut. Ei kauheen huono ilmaseks keittiöks!!

kiireinen viikonloppu takana

Vähän siirtyi Merenäärelään lähtö. Lauantai aamusta kokoonnuimme ojan varteen käsityötapahtumaan. Siellä sujahti melkein puoli päivää. Hauskaa toki oli, mutta silti olisin mielumin ollut mökillä puuhailemassa.
Olenkohan liian tarkka omasta vapaa-ajastani. Noh enisei.

Jotain silti saatiin viikonlopun aikana tehtyäkin. Mun uus aivopieru. Perennapenkki. Työkaveri opasti mua kukkakaupas ja siitä se idea lähti.

Eli roudasin kalliorinteeseen kunnon keon multaa jonka päällystin säkillisellä kaupan höttöä. Sitten vaan pikku perennat multiin. Kuusi alkua. Kolmea eri laatua. Kaikki liilan värisiä. Tiätysti kuinkas muutenkaan.
Rinne ei oikeasti ole noin suora kuin kuva antaa luulla. Tarkoitus olisi näiden leviävän nätiksi matoksi. Ja sekoittuvan ikiaikaisten kalliolla jo kukkivien perennojen joukkoon.

Raunon kera saimme taas kasvihuonetta eteenpäin. Aliisan mummo oli enemmän muonituspuolella.

Tähän väliin olen yrittänyt liittää kuvaa puhelimella yli viikon. Ei näy, eli ei kuvaa. Annan periksi ja kuvia tulee kun saan homman toimimaan.

Kasvihuoneessa on kulmatolpat pystyssä ja tukevasti kiinni. Kahdella seinällä myöskin ikkunoita jo paikallaan.
Vähän taas mittasuhteet heittivät kuperkeikkaan. Nääs kun ilmoitin mitat ja äijät asettelivat lekaharkkoja paikoilleen. Niin hepäs päättivät tehdä lekaharkkojen ulkoreunoista tönön seinät. Lyhyemmät seinät ovat suunnitelmien mukaiset. Vaan ne pitemmät eivät olekkaan. Eli pituutta tuli lisää 20-30 cm. Siinä meni mun hienot rakennussuunnitelmat plörinäksi. Eihän se nyt sovi. En mä pysty ikkunoita venyttämään. ARGH!! Vastalauseeni hukkuivat miehiseen toteamaan, jos tehdään ni tehdään mahdollisimman iso. Ymmärtäisin tämän, jos alkuperäinen suunnitelmani olisi ollut metri kertaa puolitoista. Vaan kun siitä tulee niin iso, että sinne mahtuu koko suku riippumattoihin torkuille.

Jos vaan hengittelen hetken.