lauantai 19. syyskuuta 2015

ÄLÄ! Mä en halu tietää kaikkea

Voi mua niin rassaa!! Ja samalla myös kärsin kanssahäpeästä. Välillä erikseen ja toisinaan yhdessä.

Tänä sosiaalisen kertomisen aikana, eikö mikään asia ole pyhää?? Pitääkö oikeasti julkisesti tapella eron sattuessa, retostella lasten asioilla ja miten toinen on huono vanhempana. Eikö ne dillet tajua mitään. Eivät ne tekstit häviä mihinkään, saati kaikki ne ihmiset jotka ovat lukeneet ne loukkaavat ja useinkin herjaavat kirjoitukset.
Pahimmassa tapauksessa lapsi/lapset löytävät nämä tekstit.
Eiköhän ne piltit kärsi oman osansa jo siitä vanhempien erosta. Pitääkö sitä tuskaa lisätä ehdoin tahdoin. Häh?

Onhan ennen tätä aikakauttakin ollut riitaisia eroja. Ja silloinkin riideltiin julkisesti. Haukuttiin toista ystäville ja kavereille. Ei silti ostettu paikallisesta aviisista palstatilaa ja kirjoiteltu eron synkimpiä tietoja koko kylän luettavaksi.

Tai saattoihan näinkin käydä, mutten usko sen olleen kovinkaan yleistä.

Ja ihan kaikkea ei tarvitse kertoa. Ei todellakaan! Itse henkilökohtaisesti olen törmännyt erään tuttuni sairaspäivityksiin. Päivitykset itsessään toistavat itseään. Kerrotaan mikä sairaus ja ah ja voih. Toisinaan saamme nähdä kuvia sairaalasta ja kipeästä kehonosasta. Eihän se mukavaa ole sairastaa. Mutta raja menee ripulin ilmoittamisessa ja siihen perään Idosta otetusta kuvasta. Luulen pytyn olleen Ido, saattoi olla myös Svedberg. En kysynyt. Tokihan jokainen meistä on eriasteista ripulia nähnyt, mutts ei siitä helskutti soikoon oteta kuvaa ja jaeta netissä!!

Josta pääsinkin sulavasti seuraavaan ei tartte kertoo vaivaan. Naisten"vaivat". Jokainen vähänkin normaali naisihminen tietää mistä on kyse. Ja suurin osa miehistäkin. Täysin luonnollinen asia. Sille kukaan meistä ei mitään voi vaikka haluaisikin.
Silti pidän asiaa itse niin henkilökohtaisena etten siitä naamakirjassa ilmoittele. Piste.

Toki Gargamel ja muut lähelläni olevat tietävät asiasta kyseisinä ajankohtina. Saattaa johtua räjähdysherkkyydestäni, näin olen ymmärtänyt. Tai tarpeestani syödä särkylääkkeitä. Enisei.

Puuttuuko kyseisiltä henkilöiltä kyky ymmärtää mitä tekevät. Ymmärrys siitä, että hakiessa esim uutta työpaikkaa, joku  gookkeloi nimen ja katsoo mitä löytyy. Ei anna kauhean hyvää kuvaa, jos kuvista löytyy se ripulipytty plus kaikki muut sairaudet. Selitä sitten siinä olevasi tunnollinen työntekijä.

Ugh!