lauantai 27. syyskuuta 2014

Myrskyn lykkäs

Ei onneks vesilasiin kuiteskaan. Vaan ihan livenä kunnon myräkkä. Ei meinannu luuta pysyä suunnassa, kun perjantaina posotettiin Gargamelin kanssa Merenäärelään.

Tuulta vastaan nojattiin, kun tavaroita roudattiin sisälle. Just kerettiin saamaan tulet sytytettyä, kun taivas aukes ja vaakavettä rupes tulemaan.
Sen verran hassuja tuulia, että sade kasteli terassin pitkältä matkalta. Ei niin viihdytty illalla ulkona. Sauna ja takkatuli oli taas pop.

Tänään tuo rakkauren herelmä poikkesi kaverinsa kanssa tyhjentämään jääkaapin. Se on hassua miten perunamuusi uppoaa mukuloihin. Itse kun olen pienenä kasvanut keitetyillä perunoilla, ei niitä kotona tule laitettua.
Mutta mökillä kyllä. Mukulat syö niitäkin ihan mielin määrin. Mutta kun huomaavat minun tekevän muusia, norkkaavat nahassa kiinni jo ennen kuin perunat ovat kypsiä. Tällä kertaa pistin pari porkkanaakin mukaan.
Taisin unohtaa suolan, muttei kukaan sanonut mitään. Oli sen verran hyvää sipulikastiketta, ettei haitannut.

Roikkuvat puutarhat on nyt tyhjennetty ja viety talvisäilöön. Pelto tarttis vielä kääntää ennen pakkasia. Onneksi on jyrsijä. Siis ei elukka vaan kone.

Mukavasti piha oli aamulla täynnä tuulenpieksemiä risuja. Suuri osa jälhellä olevista omenoistakin oli siirtynyt maahan.

Laiturin päässä ollut kokopuinen (painava) tuoli oli hävinnyt. Suunnittelin jo muistohetkeä, kun naapurin äijä toi sen takaisin. Oli löytynyt heidän rannastaan. Että kyllä se ihan kunnolla on myrskynnyt.

Tänään on ollut aika puuskittaista tuulta. Ei onneksi sellaista kuin eilen ja yöllä. Oikeasti pelkäsin makkarin ikkunoiden tulevan sisälle. Jollei tuulen voimasta niin jonkun lentävän oksan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Jos huomenna sitten sahattais polttopuita. Ei se sauna pyhällä hengellä kuumene.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Positiivisuutta päivään

Tässä eräänä päivänä huomasin tumman varjon elämässäni. Se se oli, synkkyys itse. Toisinaan olen hieman siihen taipuvainen.
Tällä kertaa huomasin sen hiipivän ajoissa, joten päätin yrittää aseistautua sitä vastaan.

Joka pilvellä on se hopeareunus, ja kaikista asioista löytyy joku positiivinen puoli. Olen mielestäni aika ilmiömäinen löytämään näitä hyviä puolia asioista. Mutta helpompi niitä on muille keksiä kuin itselle.

Joten päätin etsiä omasta tylsästä elämästäni hyvän asian joka päivä. Se olikin helpompaa kuin kuvittelin. Kuhan vertaa sellaiseen, jolla asiat oikeasti päin männikköä. Mullahan on loistava elämä.

Auringonpaiste, jossain sataa lunta
Iso kuppi teetä, jossain juodaan likaista vettä
Puhtaat lakanat, jossain ei ole edes sänkyä
Hiljaisuus mökillä, jossain räjähtelee pommeja
Ystävä vuosien takaa tulee käymään, jollakulla ei ole ystäviä

Kyllä vaan elämästä pitää nauttia!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Elävä tuli

Sellasta matalaliitoa on ollut lähiaikoina, jotta on jäänyt nämä päivitykset paitsioon. Käytän sanaa paitsio, vaikken tosinaisena edes kunnolla ymmärrä sitä. Siitä huolimatta.

Täällä taas. Myöskin mökillä. Hillitön kassien kantourakka jota seurasi kassien tyhjennys. Mua niin kyrsii, jos kasseja ei heti pureta omille paikoilleen.

Sain rauhassa äkseerätä kaikki paikoilleen, koska Gargamel tuli myöhemmin suoraan töistä. Tuhkat pesistä ja tulta perään. Kyllä se aito elävä tuli vaan vie kosteuden paremmin kuin kaasulämppäri. Hitaamminhan se rupeaa lämmittämään, mutta muuten miellyttävämpi. Sihinän tilalle iloista räiskynää ja tulen "havinaa".

Toki myönnän kaasulämppärien eduksi meidän talvikäytön. Koska ei sähköllinen mökki, ei ole mitään peruslämpöä. Tai onhan meillä, juuri se minkä luonto antaa. Eli paukkupakkasilla voi käydä edellisenä päivänä laittamassa lämppärit päälle. Näin ollen saapumispäivänä on jo pohjat sisällä. Aina vaan ei kerkeä, joten joskus lämmittäminen aloitetaan -15 asteesta. Totista mökkeilyä meillä.

Kyllä sitä pärjää, kun pukee vaan paljon päälle.

Eilen saunan jälkeen istuskeltiin / makoiltiin takkatulen ääressä. Ei sitä moni asia voita.