Pienenä syötiin piepoa. Piimään tehtyä tietysti. Toisinaan sekoitin elintarvikevärejä joukkoon, saadakseni hauskempaa ruokaa.
Hekla hakkasi mua päähän hiusharjalla, kun en antanut harjata mun hiuksia. Ei sillä lappeella puolella vaan piikikkäällä. Siks mulla on hilsettä varmaankin.
Raunon kanssa rakennettiin mulle yhdessä mikroauto. Maalasin sen edestä siniseks ja takaa vihreäks.
Virkki-Mamma teki aina ison vadillisen piparitaikinaa ennen joulua. Piti sitä kylmässä vintissä, mistä me kaikki 12 serkusta käytiin "salaa" närppimässä siitä. Uskon että teki taikinaa enemmän kuin yhden saavillisen.
Lapsena naapuritaloyhtiö oli monta monta vuotta autiona. Se oli aivan loistava leikkipaikka. Suojassa pihapiiri missä sai rauhassa telmiä.
Olisin halunnut meille kellariin possun. Oltais syötetty ja jouluksi saatu kinkku siitä. Mun tylsät vanhemmat ei ollu mun vision kannalla. Silläkään kertaa.
Muistan kun telkkarissa ei ollut värejä, ja kanaviakin oli vaan kaks. Muistan kun mtv3 alkoi. Aluksi näkyi vaan Helsingissä. Oi sitä kateuden aikaa.
Automatkoilla kuunneltiin radiosta kuunnelmaa Knalli ja sateenvarjo. Ei, autossa ei ollut kasettisoitinta.
Mun ekat korvalappustereot oli punaiset walkmanit. Ei kannattanu kelata, kun kulutti liikaa pattereita. Ja kyllä, silloin kelattiin kasetti kynän avulla.
Loppukesästä mentiin isoäidin luo ja kerättiin porukalla viinimarjoja pensaista. Sitten keitettiin mehua. Ei, mehuja ei ostettu kaupasta vaan ne tehtiin itse.
Ennen talvea käytiin landella nostamassa perunoita. Koko suku koolla. Ja syötiin hyvin. Eli talvella ei ostettu perunoita, vaan niitä haettiin landelta kellarista.
Puhelimessa oli pyöreä numerovalitsin, ja hätänumero oli silloin 000.
Nyt mä tunnen olevani vanha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti