Synttärihumuinen saunomisviikonloppu

Taas ollaan aimo loikka lähempänä joulua. Jee! Ensimmäinen lahja hommarru. Tänä vuonna olen siis auttamatta myöhässä. Normaalisti hommaan ekat lahjat jo joulukuun lopulla. Aikainen hilleri lahjat nappaa.

Perjantaina lehahdimme taas Merenäärelän hiljaisuuteen. Pikavauhdilla ruuan laittoon ja saunan lämmitykseen. Maha pullollaan on aina hyvä saunoa. Ja kaiken keuunasi molempien hengityksestä hönkivä valkosipulin tuoksu. Namskis.

Takkatulen loisteessa on hyvä kölliä. Sitä vaan tietää viikonlopun alkaneen.

Lauantai olikin vähän, vaan ei paljon, touhukkaampi päivä. Aurinkopaneelien asennusta ja vesien sekä puiden kantoa saunaan. Unohtamatta rauhoittavaa välikutomista. Pari kerrosta tikuttelua askareiden välillä auttaa aina. En kiellä, etteikö avaamani kuohari olusi ryydittänyt menoani.

Pitihän sitä jotenkin ryydittää Ursulan synttäreitä. Sankari itse lehahti paikalle vasta illalla. Loistavan arviointikykyni (silkkaa moukan tuuria) kaadoin juuri tehosekoittimesta meille mansikka margaritat, kun hän saapui ovesta sisään. Verrattain fiksu päivänsankari saapui mukanaan pipareita ja juustokakku. Ei lainkaan paha.

Sitten vielä saunomista. Lauteilla päätimme tällä kertaa sivuuttaa uimisen. Jos sitten ensi kerralla. Paitsi jos on jo jäätä. Gargamel tosin avuliaasti lupasi tehdä meille avannon. Oi kuinka herttaista. Not!

Ilta/yö jatkui teesaavien ja tikuttelun merkeissä. Gargamel pakeni toiseen huoneeseen. Tiedä sitten oliko syynä desibelit vai keskustelujen aiheet. Ah ollappa vielä noin herkkä.

Luumut ovat jo osittain syötävässä kunnossa. Omenat taasen eivät. Taisivat sateet alkaa sopivaan aikaan, koska omput ja luumut ovat yllättävän isoja.

Linnuillekkin on kunnon sato tulossa. Tässä pihlajanmarjapuu saunan ikkunan alta.

Enpäs muista koska viimeksi olisi tälläistä satoa pihlajanmarjoja ollut.
Vanhalla kansalla varmaankin olisi tähänkin joku sanonta. Joku ettei se puu kanna kahta taakkaa tai jotakin. Eli saa toivoa vähälumista talvea.

Auringonpaisteinen sunnuntai. Kyllä kelpaa.