Ovat kesälomat. Toki muutkin lomat, mutta tämä pisin on se pahin kaikista. Ainaski mun mielestä.
Varsinkin, koska asumme Gargamelin kanssa eri osoitteissa. On tämä viisi viikkoa putkeen yhdessä jo hermojen koettelua. Totuuden nimessä on kerrottava siitä yhdestä yöstä loman aikana, jolloin emme olleet saman katon alla. Ei se silti helpottanut.
Onhan se ihanaa höpönassukan kanssa jakaa arkea (siis lomaa), nukkua samassa sängyssä, syödä aamiaista yhdessä, katsoa illalla telkkaria, tehdä remonttia, saunoa, uida....... jne
Onneksi sentään huusiin pääsi yksin.
Vaikka mökillä iso tontti onkin, tuntui se toisinaan pikkuruiselta.
Nyt on lomat lusittu :( onneksi on vielä satunnaisia vapaita jäljellä. Ei täällä kaupungissa vaan kykene olemaan. On ihmisiä ja meteliä ja hälytysajoneuvoja ja naapureita ja pölyistä ja ei pääse uimaan ja argh!!
Paarmoja täällä ei sentäs ole. Ainut positiivinen asia. Ei edes vesivessa houkuta.
Joo, se tuottaa joskus ongelmia asettautua taas saman katon alle. Meillä oli kans tässä joku aika sit "kivaa", kun oli hääpäivä ja mies tuli reissulta kotiin vasta hääpäivänä puolilta päivin ja piti sitten siitä lähteä juhlistamaan hääpäivää. Maailman paskin ajoitus, sanon minä... Saatiin hyvä kriisi aikaan. Vaikka kyllä sitä sitten lähdettiin juhlistamaan illemmalla, kun oli ensin kriiseilty, mutta eipä se tunnelma ollut koko päivänä sellainen, kuin sen haluaisi hääpäivänä olevan.
VastaaPoistaMe on siis oltu yhdessä kauan ja asuttu yhdessä kauan, mutta viimeinen vuosi arkena erillään ja viikonloppuna yhdessä ja meille on tyypillistä se, että kun on oltu erillään, niin tulee helposti alkuun jotain pikku kahnausta, tappelua, muuten vain huonoa mieltä jne, mitä milloinkin. Sit kun on taas oltu jonkun aikaa saman katon alla, niin homma alkaa sujua eikä sitä kriiseilyä kohta muista, mutta alku aina hankalaa, pätee meihin.
Joskus parhaatkin toiveet mukavasta merkkipäivästä vakuvat katuojaan. Jos sitten ens vuonna paremmin.
VastaaPoistaMeillä kränää tulee kun ollaan liikaa yhdessä. Tunnetaan kuitenkin toisemme jo monien vuosien jälkeen hyvin, mutta kun molemmat periaatteessa asuu yksin ja tottunut omiin juttuihin.
Esim äijä haluu ruuan kolmelta ja mulla ei olis nälkä ku vasta illal seiskalta.
Mut kai ne sit on niitä parisuhdemyönnytyksiä.
Samaa se on täälläkin sillä liiallinen yhdessäolo saa lievää pinnan kiristymistä aikaan ja tulee v*****tua melko mitättömistä jutuista, sellaisista joita ei edes tulisi huomioitua "normaali" arkena/rytmissä.
VastaaPoistaNäin se vaan menee. Meillä ei sentään äidytty ruumiinosilla nimittelemään. Päätin vaan lisätä äijän annostusta ;)
VastaaPoistaTänä kesänä ei ole ollut mitään kunnon riitaa. Sellasta pientä ärsyttämistä pääasiassa. Ja koska olen suunnattomasti "parempi" ylenkatson näitä käminöitä.
Tai siis pyrin siihen.
Hauska lukea näitä, kun meille taas sopii yhdessäolo tosi hyvin, siis mitä enemmän ehditään olla oikeasti yhdessä paljon, esim lomalla, niin alun kriisin jälkeen meillä on tosi mukavaa yhdessä. Mut sit taas kun ollaan paljon erillään, niin aiheutuu ongelmia. Molemmat varmaan itsenäistyy liikaa siinä välissä :D
VastaaPoistaMukava että maittaa luku ;)
VastaaPoistaKyllä me hyvin yhdessä toimitaan, mutta kumpikin kaipaa sitä omaa yksinoloa.
Minä olen asunut yhdessä toisen kanssa viimeksi 12 vuotta sitten. Ja äijällä suht samoissa luvuissa.
Kyllä niinä vuosina on kehittynyt itsenäiseksi.
Toki on hetkiä jolloin olisi kiva palata kotiin, jossa toinen on ja jakaa arjen hyvinä ja huonoina päivinä.
Ja sitten on niitä öitä, kun 160 cm leveeseen sänkyyn mahdun vain minä itse poikittain ;D
Me ei muuten mahduta 160 cm leveeseen sänkyyn :D Meillä oli ennen joku 230 cm leveä sänky, nykyään on vissiin 180 cm ja siihen just mahdutaan. Sit on haasteellista, kun ollaan jossain vierailulla ja pitää nukkua jossain kapeessa sängyssä kaksin. Ei siinä muuten mitään, mutta mies liikkuu unissaan niin paljon, että siitä on parempi pysyä kaukana. Kun tutustuttiin ja yövyttiin kapeammassa sängyssä, niin sain öisin välillä iskuja selkärankaan, milloin päähän jne. Mies on aina unissaan liian liikkuvainen ja huitoo käsillään. Joten meillä pitää olla tosi leveä sänky, kun en kuitenkaan halua erillisessä sängyssäkään nukkua :)
PoistaMeillä äijä nukkuu kuin lahna. Jos vertausta voi nukkumiseen käyttää. Mä taidan olla se hieman rauhattomampi meistä.
VastaaPoistaEn kai hirvittävän usein huido, mutta kierin ja höpötän. Se niistä salaisista unista ;)
Aamulla ei kannata olla iskuetäisyydellä, jos mua herättää. Se pitää tehdä kaukaa.
Tänäkin aamuna on kuulemma kolmasti yrittänyt hellästi herättää. Sen verran murhaavia katseita saanut, että lopetti yritykset. Itse en tiedä murinoista mitään.