Eli asiaan. Laatikon tuunaus jatkui. Saranoiden asennus seuraavaksi. Ensteks mää mittasin mihi mää ne laitan ja kummal sivul. Helppo homma. Mut sit se koloominen. Mää jo luulin et taltal ja vasaral ja puukol mää koko päivän nysvään. Mut ei. Ku maailmas on sellasiiki työkalui etten edes nimee tiärä.
Täsä tämmönen olis
Töpseliin virtaa ja nappulast pääl. Toi kaikkist vasemman puoleisin reuna on niinku saha. Tärisee niin pirusti ja uppoo ku tota öö kuuma lyijy korvaan.
Tol mää sit surruttelin saranoil uudet kodit. Toki mä vähän sain käyttää talttaa ja vasaraaki.
Sit vaan sopivii mutterei mettästämään. Ja kaik mitä löysin oli liian pitkii. Nou hätä. Rälläkkä on keksitty. Mää taas ihan ite rälläköisin ne siisteiks. Gargamel tosin sääti pyörimisnopeuden vähän hitaammal. Väittää mua onnettomuusalttiiks toisinaan. Hmph.
Sil välil ku kävin sisäl, Gargamel salaa hios arkkua. Ihan ku mä en kuulis sitä ääntä. Ei kelvannu mun kätteni jäljet. Aivan sama. Ois pitäny viivytellä kauemmin sisäl.
Sit kansi paikoilleen pirskatin pitkil ruuveil. Asennettiin viel molemmil sivuil kettingit ettei mee kansi nurin niskoin.
Seuraavas postaukses siirrytään jo maalaamiseen ja ehkä lopputulokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti