Siis auringonpaistetta. Eilen jo yritti, mutta kun sen seurana oli kunnon kylmät tuulet. Tänään onneksi ei.
Mä niin olen tiristäny itteäni pekonilavalla. Aina kun tuoksuu pekoni, kääntyy akka. Samalla sai väsättyä sudokua. Joutenhan ei voi maata.
Gargamel toi kaupungista tullessaan pari uutta löhötuolia uudelle terassille. Hyvä siinäkin oli lepuuttaa lonkkia. Nyt on vaan runsaudenpula missä sitä itseänsä pitäisi. Kun tuo ulko seesteisyydennurkka on myös kokenut kohennusta. Aita tai mikä reuna onkaan, on vaihtunut uuteen ja ehompaan. Nyt uskaltaa nojata siihen, kun puristaa mattoja. Samalla meren puoleiseen päätyyn ilmiintyi kaksi aukeavaa ikkunaa. Loppupääty menee kokonaan umpeen. Eli ei sade eikä tuuli pääse käsiksi. Paitsi jos ikkunat auki.
Sen verran isot lasit ettei maisema kärsi. Vähän pelkäsin sitä. Mutta onneksi olin vähän väärässä. Eli nyt ei seesteisyyden nurkan matot kastu sateella ja tuulisellakin ilmalla raaskii istuksia roikkuvassa tuolissa.
Valmiiksi maalattu ja kuiva arkkulaatikko pääsi uuteen kotiinsa. Tänään sitä jo testasin. Sopivan korkuinen ja melkeinpä täydellisen lähellä, jotta sitä pystyy käyttämään pöytänä.
Tälläisiä päiviä lisää kiitos!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti