Enkä nyt tarkoita kuten sanonta baarikärpäsen purema tai muut vastaavat.
Ja heti alkuun selvennys, mulle kaikki pimpparit on amppareita. Muut saa sanoa kimalaisiks ja muiks. Mulle ne on amppareita.
Eli siis. Mun höpsöliini Gargamel aloitti melkein heti aamiaisen jälkeen korjaamaan laituria. Tuo olikin sitten jäiden syleilyssä vaurioitunut luultua enemmän. Jossain välissä kävin laiturilla seuraamassa työn edistymistä. En niinkään työjohdollisesti vaan mielumin rakastavan kannustavasti.
Matkalla rantaan, tunsin oikean jalan sisänilkassa (voiko vaikeammin enää selittää) järkyttävän kipupisteen. Eikun heti huitomaan ja ulisemaan kuin potkaistu muuli. Kerkesin näkemään jonkin ison tummahkon lentävän pois.
Rantaan päästyäni. Noin viiden metrin matka. Oli osumakohta tulessa ja ruvennut jo kovettumaan. Ei muuta kuin kylmää päälle. Kipu hellitti kotvan kuluttua.
Hetken päästä tutkin kohtaa tarkemmin. Turvonnut ja ihan kova. Siis nilkka!! Ensin näkyi punainen piste ja epäilinkin aluksi paarmaa. Vaan väri häipyi ja rutistustesti osoitti etten ole reikiintynyt.
Eikun naama lähemmäs ja hieromaan silmiä tarkemmaksi. Siitä puuttuu n 3*4 mm alueelta siipale nahkaa. Eli se perzkeleen otus siipasi kerroksen mua. Yllättävän kivulias. Saattoi ruiskaista samalla jotain, koska polttava tunne kesti kauan.
Nyt tiedämme otukset amppareiksi, koska samassa kohdassa hyökättiin myös Gargamelin kimppuun. Yritti päähän, mutta hiukset ja nopea käsi estivät aikeen.
Laiturin alta löytyi pesä.
Totuuden vuoksi, tunnustan ettei sitä ole siellä enää. Kiitos höpsöliinin. Kävipä tuuri, etteivät pimpparit hyökänneet viime viikolla, kun Mäkärä ja lapset käyttivät laituria.
Oli mun elämäni eka negatiivinen kohtaaminen amppareiden kanssa. Kun ei ole vielä koskaan pistäneetkään. Kun ei ne häiri mua, niin miks niitä pitää huitoa. Ne tutkii aikansa ja lähtee pois.
Laiturista puuttuu enää tikkaat. Eli huomenna pääsee uimaan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti