Varsinkin mökillä. Ratkennut sohva, kuljetuksessa vaurioitunut runkopatja, haaroista ratkenneet pihahousut jne jne.
Mutta ensimmäistä kertaa parsin hiomakoneen "pölypussin".
Pakkohan se oli. Jos eteen tuodaan rikki revinnyt härpäke pyytävän katseen kera, jonka höysti vankkumaton luotto mun käsityötaitoihin.
Kuhan kestää kauemmin kuin Black & Decker. Sitäkin on jo onneksi korjattu.
Mää taijan jo olla väsynny ku luin, että haaroista ratkenneet pikkuhousut :D.
VastaaPoistaHienosti parsittu!
Kyllä sä Maelka taidat olla pikkiriikkisen väsy ;) Niitä mä en sentäs parsi. Joku raja mullakin. Ja kaupan sukkiinkaan en yritä virittää uutta elämää. Villasukat on asia erikseen.
Poista:D
PoistaHeitin just muutamia työpaitoja roskiin kun niitä ei kukaan parsi. Ärsyttävää.
VastaaPoistaMut voisithan sä yrittää ite parsii. ?????
PoistaJa voishan se toimii niin, että rakas vaimo katsois ku sä kädet täynnä pienii verta vuotavii haavoi täynnä yrittäisit ja tuloksena olis verinen sekä yhteen rymppyyn ommeltu hiha, antais armoa ja tekis sen uudestaan paremmin.
Tai sit ne kuuluski jo päästää parempaan paikkaan.
Pyytävä katse ja vankkumaton usko saa yrittämään hullujakin tekoja! ;)
VastaaPoistaParsiminen on yllättävän hankalaa! Monet kerrat olen koittanut villasukkia parsia, enkä voi käsittää, miten kaunista ja kestävää jälkeä mummu sai aikaan. Mun tekeleet on rumia, harvoja ja sotkuisia :-D
Juu on esiäiti yrittäny mua pienenä opastaa. Periaate on siis hallus. Lopputulos ei vaan aina vakuuta. Sielllä se aina pyörii haudassaan, kun esittelen ylpeänä parsimuksiani.
PoistaMulla on mökil sellanen parsinta "sienikin" joka on siis loistava apuväline.
Onneks enää ei parsita sukkahousui niinku joskus muinoin. Toisaalta en mä niitä käytä ku kerran vuodes.