Lavapellot ja roikkuvat puutarhat

Varma kesän alun merkki. Raijaan puihin roikkuvat puutarhat. Nämä kaksi ovat olleet jo muutaman vuoden käytössä ja toimivat hyvin. Lämmin ilma pääsee joka puolelle, joten istutuskunnossa ennen peltoa. Vaikka laitankin näihin esikasvatettuja herneentaimia. Jotka siis eivät ole vielä täällä.

Valkoiset parvekelaatikot eivät kuulu tähän tsydeemiin. Mutta tätä kasvatusmuotoa voin suositella. Roikkuvat kunnolla ilmassa joten ruohonleikkuu sujuu siirtämättä mitään ja ei tarvitse selkä notkolla kökkiä pellolla.

Uutuutena tänä kesänä Raunon löytämä erimallinen tynnyrin puolikas. Ja niin sekin päätyi puuhun. Tällä kertaa kahden luumupuun väliin.

Ja aivan uutena lavapellot. Nätisti hymyilemällä sain haltuuni kolme lavakaulusta. Yhden toki annoin kilttinä tyttönä Aliisan mummolle.

Ensin olivat eri puolilla varsinaista peltoa, mutta päädyin lopulta laittamaan ne vierekkäin.

Alle kaksi lavaa ja sitten kaulukset paikoilleen. Pohjalle ja reunoille harsot ennen multaa. Ja tsädäm. Siinä lepäävät.

Vielä puuttuu laudat ulkoreunoilta. Peitän siis nuo lavat. Ja estää myös ruohon tunkemisen
alta esiin. Ja vähän nätimmät silmään. Vasemman puoleiseen tulevat mansikat. Ja ehkä vähän tuohon toiseenkin. Riippuen siitä, kuinka moni taimistani kesti talvehtimisen pellossa. Minähän poistin viime syksynä mansikkapellon ja putsattuani taimet, lykin ne nipuissa peltoon odottamaan uutta paikkaa.

Reunalautojen lisäksi tulee vielä kehikko verkkoa varten. Kätsympää kun ovat vierekkäin.

Koko viikonloppu touhuttu pihalla. Tekemistä riittää. Ja koska Gargamel päätti pitää huomenna vapaata, bileet jatkuvat vielä vähän.