Kiittämätön luonto

Koko talven olen kantanu mökille mitä monipuolisempaa lintujen ruokaa. Kun olen huomannut ettei jokin pöperö kelpaa, vaihdoin sen toiseen. Jotta ne tirpat (ja oravat) ei kuolis nälkään.

Ja onkin ollut mukavaa seurata mitä moninaisempaa tirppojen kirjoa pihapiirissä. Saattaapi siellä käydä harvinaisuuskin. Siitä ei ole pitkällisen tutkimisen jälkeenkään selvyyttä. Eli vihertikka vai harmaapäätikka. Ollaan tutkittu lintukirjoja sekä netistä kuvia. Se pirulainen kun pyrähtää pakoon pienimmästä risahduksestakin.

Mutta itse asiaan siis.

Se pirun käpytikka. Mää sen hoitelen. Mä olen niin kiukkunen sille!! Söis nyt niitä pirun luonnon antimia. Tai muuttais naapurikuntaan. Tai vaikka naapurimaahan.

Se pirulainen kun tekee hyökkäyksiä linnunpesään. Juuri siihen missä poikasia. Tähän asti emot saaneet keskeytettyä hyökkäykset. Ainakin pikkuisten ääniä kuuluu vielä.

Mutta käynyt hakkaamassa kummankin puolen ikkunoihin reikiä ja yrittää oven (se mun tekemä kulkureikä siis) kautta nokkia poikasia.

Jos menen hakkaamaan/ruuvaamaan ikkunoiden päälle laudat, voi se häiritä pesintää liikaa plus poikasten pazkahalvauksen vaara. Toisaalta saattaapi se halvaus tulla niistä tikan hyökkäilystäkin.

Kyl mä jotain keksin.