Nyt varmaan nousee monella karvat pystyyn. Tällä tekstillä en ketään erityisesti tarkoita, vaan ihan omaa pähkäilyä. Toki käytän elävän elämän esimerkkejä, mutta en tietenkään oikeilla nimillä.
Minähän olen nuoresta iästäni huolimatta kokenut avoliiton eron. Minulle selvisi n puoli vuotta eron jälkeen exäni pettäminen. Ennen ja jälkeen tämän paljastumisen se yritti muutamaan otteeseen ehdotella yhteen palaamista.
Jos olisin ollut niin houkka, idiootti, aivokuollut dorka ja päätynyt palaamaan sen kanssa yhteen. En olisi ikinä yhtenäkään hetkenä voinut luottaa tähän henkilöön.
Olen tälläisissä asioissa hyvinkin mustavalkoinen aatoksissani. Missään tilanteessa en myöskään pettämistä hyväksy. Aina on sen verran aikaa ennen loveen lankeamista, jotta ehtii vaikka tekstarin asiasta laittaa. Ja sitten se on siinä. Nämä samat säännöt luonnollisesti koskevat myös itseäni.
Ketään ihmistä en niin paljon vihaa, jotta hänelle haluaisin tuottaa petetyksi tulemisen tuskaa. En edes kostoksi.
Minua myöskin ihmetyttää seuraava tilanne. On kaksi perhettä. Molemmat naimisissa ja lapsia. Pariskunnan A mies Juudas päätyy sattumien oikusta pariskunnan B naisen Helenan kanssa salasuhteeseen. Tilanne kehittyy molempien pariskuntien eroon ja Juudas ja Helena perustavat uuden yhteisen perheen. Pystyvätkö nämä henkilöt ikinä oikeasti luottamaan toisiinsa. Kumpikin heistä ovat todistetusti pettäneet aviopuolisoitaan.
Tokikaan en tarkoita etteikö avioero olisi joskus se paras ratkaisu. Mielumin eronneet ns onnellisemmat vanhemmat, kuin kotona taistelutantereella asuminen.
Jotenkaan en myöskään pysty kunnioittamaan ihmisenä erästä lähellä asuvaa naista. Olkoon hän vaikka Sybilla. Eli hän oli avioliitossa ja kaksi perillistä. Useamman vuoden ajan hän petti miestään. Avioerohan siitä lopulta tuli. Heidän liittonsa ei todellakaan ollut onnellinen. Lapsetkin kärsivät tilanteesta. Sybilla jatkoi nyt avoimesti suhdettaan. Oli jopa tovin ehkä onnellinen.
Nyt sekin suhde on loppu. Ja tattadaa nyt se on iskenyt näppinsä varattuun perheelliseen mieheen. Huoh.
Isosti minua häiritsee tilanne jossa tämä henkilö (ja pari muutakin) kertovat minulle hairahduksistaan. Minä en oikeasti halua tietää!!! Ettekö te tajua, että tuomitsen tekonne???
Ja tämä tuli niiiin paatoksella. Mutta tekipä hyvää purkaa ajatuksia.
No ensinnäkin mua nauratti toi Juudas ja Pyhä Helena asetelma :)).
VastaaPoistaIte olen niin vanhanaikainen, että nää pettämiskuviot jätän suosiolla muille. Jos ei ole hyvä olla suhteessa ni pitää ensin sanoa heipat ja sit vasta kohti uusia haasteita ;).
Kai sitä vois sanoo iha suoraan, että ei halua kuulla, vai?
Mut on sit kans kasvatettu vanhanaikasesti elikäs hyvin. Sen verran pitää olla selkärankaa selvittää asiat ensin.
VastaaPoistaOon varmaan ilmassu liian sivistyneesti etten halua kuulla. Seuraavalla kerralla pyörin viidesti vasempaan triangelia soittaen ja roiskin sisiliskon mätiä tämän ihmisen päälle. Josko sitten tajuaisi ;)
Iso täytyy olla usko ja luottamus ja anteeksianto, jos siihen pystyy. Luottamaan Täysin pettämisen jälkeen? Vai onkohan se vain (tiedostamatonta) silmiensulkemista?
VastaaPoistaNäin jälkeenpäin ajateltuna en tiedä, mikä pistää pettämisen jälkeen petetyn vielä yrittämään? Halu yhä yrittää, Rakkaus vai joku muu? Kuitenkin, se pieni epäilyksenpoikanen kulki ainakin mulla mukana Aina, vaikka kuinka Tahtoi luottaa ja uskoa ja rakastaa. Ei siitä eroon päässyt. Ja se, jos mikä, oli Väsyttävää.
Samaa mieltä, ensin vanhat asiat alta pois ja sitten uusiin kuvioihin.
Se anteeksi antamisen halu on ihmisellä suuri. Luulisin haluavani antaa anteeksi. Mutta en vaan pysty.
VastaaPoistaToisen kanssa oleminen, ja samaan aikaan pelkääminen ei voi tehdä kenellekkään hyvää.
Vaikeaa on myös petetyksi tulemisen jälkeen, yrittää luottaa seuraavaan kumppaniin. Siinä on usko koetuksella monta kertaa. Vaikkei uuteen suhteeseen pitäisikään tuoda vanhaa painolastia.
Totta. Niin totta!!!
PoistaKomppaan sua täysillä koska se on laaki ja vainaa - periaate näissä asioissa. Jos ihmisestä ei ole sanomaan ettei homma toimi vaan hän alkaa pettämään, palakoon hän helvetin tulessa mahdollisimman pienellä ja pitkällä liekillä. Nih. Petturit - kaikissa asioissa - ovat niin alhaista kastia että termi "halveksua", on aivan liian mieto. Perkele.
VastaaPoistaJuur näin. Sellasia helvettiin kuuluvia ihmisiä on vaan niin tuhottomasti olemassa.
VastaaPoistaMutta onpa mun mielestä eläinrikoksissakin liian pienet sanktiot.
Totta. Helvettiä pystytään laajentamaan aina tarpeen vaatiessa mutta Suomen oikeuslaitosta ei muuta mikään - ei edes järjettömät teot.
PoistaNiin totta turiset. Enkä ees alota puhumaan vielä pahemmista rikoksista. Nousee sappi liikaa.
PoistaMä olen monesti miettinyt myös sitä, kun on näitä suhteita, joissa vaikka Simo ja Siina on seurustellut ja Siina rakastuukin Simeoniin ja nämä alkavat seurustella. Kuinka siinä voi uusi kumppani luottaa, ettei Siina taas jossain kohtaa tee samaa temppua ja lähde toisen matkaan. Tosin olen huomannut, että monesti ne ihmiset, jotka on itse lähtenyt toisen matkaan, on kaikista mustasukkaisempia omasta uudesta kumppanistaan. Mutta ehkä sitä ei voi luottaa muihinkaan, jos on itekin epäluotettava. Tiedän tosin pari tapausta, jossa tälläisten suhteesta lähtijöiden uusi liitto on onnistunut, mutta useimmiten näyttää olevan melko ongelmallista menoa.
VastaaPoistaOlen myös sitä mieltä, että pitää pystyä lopettaan edellinen suhde, ennen kuin hyppää toisen sänkyyn ja aloittaa seuraavan. Siinä säästytään paljolta sydänsurulta, koska ero on varmasti helpompi jätetyn käsitellä, jos syy on se, että ei tää nyt vain toimi, kuin se, että on jo uusi kumppani tai on muuten vain pettänyt yhden illan juttujen kanssa.
Mun tuttavapiirissä oli pari, jossa mies petti ja nainen "antoi anteeksi" vaikka oli aina julistanut, ettei anna pettämistä anteeksi ja he jatkoivat vielä pari vuotta suhdetta, mutta lopulta suhde kuitenkin päättyi. Nainen myös sanoi, että ei hän ollut oikeasti pystynyt antamaan anteeksi ja piikitteli miestään tapauksesta ja tosiaan lopulta se ero tuli sitten kuitenkin. Eikä olisi uskonut ikinä, että tuon pariskunnan mies edes petti, koska päälle päin olivat todella sopivan oloinen pari, oikein sellainen unelmapari.
Mä en uskaltaisi pettää mun miestä, koska olen ihan varma, että vaikken asiasta kertoiskaan, se jotenkin vaistois sen ja sitten jättäis mut ja mun mielestä meidän suhde on ihan liian arvokas menetettäväksi jonkun typerän pettämisen takia. Ja muutenkin, mielestäni pitää elää niin, että kohtele toista kuten haluat itseäsi kohdeltavan ja tuskinpa kukaan haluaa, että itseään petettäis.
Siis WAU!! Kirjotit ihan mun ajatuksia!!
VastaaPoistaMä en osais ees uskottavasti valehdella. Gargamel huomaa mun kaikki aprillipilatkin heti valheeks. Saatikka sitten noin iso valhe. Ei onnistuis. Enkä ees haluis tehdä toiselle sellasta.
Niin varmaan pettäjät on mustasukkasia. Nehän prikulleen tietää, kuinka pahoja ihmisiä on olemassa.