Maaseutukierros

Olinpas tuossa Aliisan mummon kanssa koko päivän kierroksella. Aamutuimaan lähdettiin liikkeelle ja paluu sivistyksen kehtoon oli vasta myöhään illalla.

Olin jo aikaisemmin mummolta kysynyt matkareitin. Mutta kuinka ollakkaan, reitin varrelle ilmiintyi muutamia ylimääräisiä kohteita. Ja olin mukamas niistä jo aikaisemmin kuullut. Pyh sanon minä. Mutta tulevan äitienpäivän vuoksi, narskautin hampaita ja hymyilin. Aika monta kilsaa tuli siis taivallettua.

Luonnollisesti kärsin huonosta omastatunnosta, kun mummon tädit ( 81 ja 83 v ) ilmoittovat etten ole sitten käynyt liian pitkään aikaan. Totta motkottivat. Häpesin saamattomuuttani. Taas!!

Reippaina mummeleina eivät jääneet asiaa märehtimään. Onneksi. Tässä olen iloinen näiden naisten luonteessa. Eivät jää turhia märehtimään.
Toki vierailujen aikana käytiin läpi sairaudet ja keskuudestamme poistuneet. Kuten myöskin pakollinen hautausmaakäynti. Köpötellessämme mummojen tahtiin, oli aikaa lukea kivistä nimiä. Oikeasti harkitsen vaihtavani toiseksi nimekseni Eufrosyne. Olis aikas makee nimi.

Eikä sitä tyhjin vatsoin tarvinnut olla. Siis kunnen mää edes muista, koska viimeksi saanut niin hyviä sämpylöitä. Tai siis muistanhan mää. Silloin kun Virkki Mimmi oli vielä elossa. Niin hyvää oli. Ensin vuorasin pötsini sämpylöillä, jonka jälkeen Eno ykkösessä ahdoin nahkani leveeks unelmatortulla. Uuh!! Olisin syönyt enemmänkin, mutta olisko ollut noloa sitten oksentaa.

Matkaa jatkettiin hakemalla maitoa tuolta ja munia sieltä. Melkein koko matkan hymyilin. Melkein.

Paikallisessa kyläkaupassakin käytiin. Tarvitseehan tietotoimistoon nyt matkasuunnitelma kertoa. Kaupan ulkopuolella tätiä odotellessa, huomasin oudon ilmiön. Jokaikinen kulkuneuvo hidasti roimasti vauhtia ja jokainen pää oli kääntyneenä minuun päin. Pakko oli tarkistaa oma kuosi. Ei ollut päässä karnevaalihattua ja muutenkin olin suht edustavasti pukeutunut.

Kyllä se vaan on ihanaa asua niin isossa kaupungissa, ettei oikeasti tunne jokaista saatikka ole sukua niille. Ja ettei ihan kaikki tiedä omia asioita parhaiten. Kiitos Aliisan mummo ja Rauno kun muutitte kaupunkiin!!!!