Liikaa kiitosta

Tänä aamuna heräsin kahdeksalta hirvittävään ukkoseen ja sängyn tärinään. Siis koko mökki tärisi. Siis myöhempi aika olisi ollut suotavaa ja hippasen pienempään meteliin herään myös. Mutta tuli pointti hyvinkin selkeäksi. YLÖS ÄMMÄ SÄNGYSTÄ!

Näin myös tapahtui. Ei muuta kuin sontikka käteen ja kaatosadetta väistellen (mahdoton toteuttaa) kohti huusia. Kyllä sontsa (sateenvarjo) vaan on hyvä keksintö. Kuten myös huusi missä katettu pikku eteinen mihin saa varjon/sadetakin jätettyä.

Jyrinä jatkui ja meinasi aamiainen välillä täristä ulos. Keittiön ikkunat helisi välillä siihen malliin. Talo kun on mäen alla ja rakennettu kallion päälle. Kyllä sen tietää mitä tapahtuu kun salama sitten iskee tuohon viereen. Torppa tärisee tovin ja minä vielä kauemmin.

Välillä ukonilma yritti käydä Heklan saarella, mutta palasi takaisin tänne. Se jotenkin kiertää tässä päällä hyvin. Ei olis niin väliks.

Eiliset kiitokset olivat selkeästi liikaa. Tässä tulos.

Sieltä sitä tuli taivaan ja rännin täydeltä. Meinaan rakeita. Hippasen pelkään mansikoitten puolesta. Oli molemmat mansikkalavat valkoisenaan. Osa kukkasista hakkautui irti enkä halua miettiä raakileitten kohtaloa.

Kaikki herneet onneksi puiden alla, joten olivat edes vähän suojassa. Saadaan edes jotain satoa.

Kyllä huomaa molempien väsymyksen ja ärtyisyyden juhannuksen jäljiltä. Äyskintää ja sivaltelua ollut ilmassa eilisestä illasta asti. Jos loppuviikkoon mennessä ilmapiiri parantuisi. Paree olis!