Onko juhannuksen jälkeen elämää

Onhan sitä. Se on vaan temmoltaan kauheen hidasta.

Sunnuntai aamu ja mä heräsin ku kärppä pual ysi. Että silleen. Vesikattila hellalle ja aamutoimiin. Tämä kaikki hipihiljaa ettei Gargamel herää. Raukka aivan loppu ja tööt. Ei se oo enää nuori.

Juhannussää helli meitä. Perjantaina tihuutti puolille päivin. Kun ensimmäiset saapuivat, sade oli jo loppunut. Ensin saapuivat Priidik ja Aalo. Ihan kahdestaan, eivät raahanneet Törppöä tällä kertaa mukanaan. Ja elämä hymyili kanssani.
Joita seurasi Ursula kaikkine karvaisine kavereineen. Alkoi mäessä elämä juoksemaan. Kun hännälliset kaverit pääsivät asettumaan, olikin tovi rauhallista. Nautittiin tovi satunnaisista auringon pilkahduksistakin.

Ja sitten seurasi jotain poikkeuksellista. Kun menin valmistamaan ruokia, tuli Ursula mukaani. Ja siis kerrankin oli kaveri auttamassa keittiöhommissa. Aika herkkua hei.

Ruokalista oli herrrrrrkullinen. Herkkusieniä tietenkin sekä grillattua halloumia. Sitten vielä uusia pottuja sekä iso kasa hevosenpihvejä. Kerrassaan loistavaa. Kaikkia pieniä oheistuotteita kuten salaattia sun muita en jaksa mainita. Mutta kaikilla oli maha todella täynnä tämän jälkeen.

Ruokailun loppuvaiheessa Ahkera ja jeesusteippi (väliaikainen intiaaninimi kunnes oikea löytyy) tulivat teelle. No sitä sitten. Kuhan ensin syötiin loppuun. Jeesusteippi pääsi myös syömään. Ahkeralle ei kumma kyllä maittanut. Olivat menossa seuraavaan paikkaan meiltä suoraan.

Ruokailua seurasi ähkyinen teehetki. Kauhean moni ei kyllä teetä huolinut. Samalla minulle esiteltiin uutta luutaa. Oli hieno ja kiiltävä. Kaikki risut ojennuksessa. Vielä.

Rauhallista oleilua kaikin puolin. Kunnes saapui kauraluudalla Törppö. Ei mitään ilmoitusta tai vinkkiäkään saapumisesta. Noh. Minähän päätin ottaa rennosti. Hengittelin syvään ja join lisää. Se auttaa aina. Minä kun en huimetuksessa rähise. Ja onneksi oli Ursula paikalla. Helpotti het!

Ruuan jälkeen miehet ja pakotettu Törppö menivät laiturin kimppuun. Eli juhannussaunasta pitää päästä uimaan. Loppujen lopuksi kaksi kävi. Enkä ollut kumpikaan niistä. Hyi helskutti kun oli kylmää vet. En mene ennenkuin 20 asteista.

Nelijalkaiset saivat nautiskella. Kiero käytti vapaana ollessaan kuuroutta ja seniiliyyttään hyväkseen ja luikahti naapurin pihalle. Eihän ole kuin sata kertaa kielletty. Mutta vanhan muisti ei pelaa. Turha huudella kun kuuro. Jonka lisäksi selektiivinen kuulo asiasta riippuen. Rangaistuksena joutuikin Tiuhdin ja Viuhdin kanssa ns sisälle. Tarkoittaen oikeasti sisätilaa plus toinen terassi.
Ursulan ja minun saunoessa Priidik päästi vahingossa Viuhdin luikahtamaan ovesta. Onneksi veljeksistä tämä, koska Tiuhti ei hevin anna vieraalle saatikka välillä tutullekkaan kiinni.
Hetki oli mennyt, mutta äijät saivat karkulaisen kiinni.

Saunomisen jälkeen olikin grillimakkaroiden aika. Tosin pari olisi voinut jättää ne väliin ja mennä nukkumaan. Sen verran väsynyttä touhua.

Noh kokko saatiin liekkeihin vasta yhdeltä yöllä. Ja ei tarvi pelästyä. Keli oli mitä mainioin. Ei tuulta ja tienoo aivan lätsismärkä. Seurueemme sisälsi yhden selvän ja kaksi lievästi hutikassa olevaa, jotka myöskin jäivät valvomaan toisten mennessä nukkumaan. Eli ihan turvallisesti sujui.

Oli sitten niitä hiljaisia tunteja kun nukkumaan päästiin. Mutta onneksi heräsin jo aikaisin aamulla. Että potutti. Ursula olikin poistunut jo yöllä, joten aamiaispöydässä oli meidän kahden lisäksi kolme suht krapulaista.
Aalo kyllä aloitti korjaussarjan heti viimeisen leivänmurun nieltyään.

Sitten saapuikin jo Aliisan mummo ja Rauno käymään. Toivat tullessaan kauan odotetun mandariinikakun ja savustetun lohen. Kyllä se mandariinikakku vaan on hyvää. Kun kerran vuodessa sitä vaan saa. Namskis.

Kakun syönnin jälkeen kaikki vieraat häipyivät ja minä otin kolmen tunnin päikkärit. Mä niiin tarvitsin niitä.

Ainiin. Vihdoista irtoava lehtivihreä ei irtoa valkoisista kaakelin saumoista. Ja mä kun luulin että lihaa vihdotaan, ei saunan seiniä. Jos tiedät kikan sauman putsaukseen niin viitsitkö pliiiiis kertoa. Nim alle vuoden vanhat saumat