Kiero lomailee

Eilen hän saapui. Tai jos tarkkoja ollaan, niin Gargamel haki kaupungissa käydessään. Mikä onni ja autuus päästä Merenäärelään ilman Tiuhtia ja Viuhtia. Saa mennä suht vapaasti ja se ns heikompi lenkki syytää herkkuja aina kun silmä välttää. Toki Gargamelin kanssa myös tehdään ne pitkät lenkitkin. Ja kaikille tuli näin selväksi kumpi syytää hemuja koirille.

Kyllä on koira niin tottunut tapoihinsa, ettei suostunut lähtemään kanssani lenkille edes käskystä. Vasta kun laitoin fleksin pantaan, suostui tuo turjake vedettäväksi pihalta pois. Tuijotteli vain pihalla olevaa Gargamelia. Omituista. Juuri viime viikolla viimeksi kävin herraa lenkittämässä kaupungissa, eikä mitään ongelmia ollut.

Noh samapa tuo. Alkaa se askel jo muutenkin painamaan tuossa iässä.

Tässä makustellaan eväitä. Oli Ursula pakannut nappuloiden lisäksi herkkujakin. Tuon luun kanssa menikin monta tuntia kepeesti. Luulis että leuat väsyis, mutta ilmeisesti ei.

Ehdoton kielto oli viedä luuta sisälle. Voi sitä herkkää hetkeä kun illalla joutui eroamaan. Toki illan viimeisellä lenkillä piti syösyä makustelemaan pikkisen edes. Kiltisti kyllä jätti eväänsä pihalle. Jollei kulmien alta mulkoilua oteta huomioon.

Vesi kyllä maistui pureskelu-urakan jälkeen. Myös yöllä muutamaan otteeseen. Näin kertoi Gargamel. Oli sitten herännyt joka kerta, kun Kiero kävi juomassa.
Oli vielä väkisin herättänyt pienen koiran viiden aikaan aamulla käymään ulkona. Ilmeisesti meillä ei ihmiset osaa käydä yksin asioillaan, vaan pitää olla vahti mukana.

Itse heräsin ennen seitsemää vinkunaan korvani vierestä. Ja pika pomppaus ulos. En ollut siinä vaiheessa tietoinen yöllisestä tyhjennyksestä. Ja eikö mitä! Perskeleen Kiero syöksyy kalvamaan luun jämäänsä. Ei edes meinaa mennä asioilleen. Kun sain itse taaperrettua pihan perälle ja takaisin, pakotin julmasti takaisin sisälle. Ilman luuta.
Minuahan ei turhaan herätellä.

Sai sitten mulkoilla rauhassa niin kauan, että sain teen haudutettua ja puettua jotain lämpimämpää päälle. Sitten palasimme yhdessä pihalle nauttimaan aamun hetkistä kera teen ja luun.

Joko luu oli niin järjettömän hyvää tai Kiero on oikeasti kuuro ja hajuaistiton, koska tontin reunalla oleva hiekkatie oli meistä n 15 metrin päässä ja siitä jolkotti kettu. Ei edes päätää  kääntänyt saatikka leuat hidastuneet. Hmmm.

Aamiaisen jälkeen miehet tekivätkin tuntitolkulla sitä missä ovat parhaita. Eli nukkuivat. Koko aikaa en ollut varma kumpi kuorsasi. Minä sain tehtyä omiani, koskei tarvinnut vahtia. Kumpaakaan.

Illalla Ursula tulikin yökylään Tiuhdin ja Viuhdin kanssa. Oli kyllä niin lämmin tapaaminen. Paitsi ehkä Kieron mielestä. Pojat tulivat pilaamaan hyvin alkaneen loman.
Mutta hyvin meni siihen asti.

Ai vähän väsy ja pikkisen täynnä luuta.