kiireinen viikonloppu takana

Vähän siirtyi Merenäärelään lähtö. Lauantai aamusta kokoonnuimme ojan varteen käsityötapahtumaan. Siellä sujahti melkein puoli päivää. Hauskaa toki oli, mutta silti olisin mielumin ollut mökillä puuhailemassa.
Olenkohan liian tarkka omasta vapaa-ajastani. Noh enisei.

Jotain silti saatiin viikonlopun aikana tehtyäkin. Mun uus aivopieru. Perennapenkki. Työkaveri opasti mua kukkakaupas ja siitä se idea lähti.

Eli roudasin kalliorinteeseen kunnon keon multaa jonka päällystin säkillisellä kaupan höttöä. Sitten vaan pikku perennat multiin. Kuusi alkua. Kolmea eri laatua. Kaikki liilan värisiä. Tiätysti kuinkas muutenkaan.
Rinne ei oikeasti ole noin suora kuin kuva antaa luulla. Tarkoitus olisi näiden leviävän nätiksi matoksi. Ja sekoittuvan ikiaikaisten kalliolla jo kukkivien perennojen joukkoon.

Raunon kera saimme taas kasvihuonetta eteenpäin. Aliisan mummo oli enemmän muonituspuolella.

Tähän väliin olen yrittänyt liittää kuvaa puhelimella yli viikon. Ei näy, eli ei kuvaa. Annan periksi ja kuvia tulee kun saan homman toimimaan.

Kasvihuoneessa on kulmatolpat pystyssä ja tukevasti kiinni. Kahdella seinällä myöskin ikkunoita jo paikallaan.
Vähän taas mittasuhteet heittivät kuperkeikkaan. Nääs kun ilmoitin mitat ja äijät asettelivat lekaharkkoja paikoilleen. Niin hepäs päättivät tehdä lekaharkkojen ulkoreunoista tönön seinät. Lyhyemmät seinät ovat suunnitelmien mukaiset. Vaan ne pitemmät eivät olekkaan. Eli pituutta tuli lisää 20-30 cm. Siinä meni mun hienot rakennussuunnitelmat plörinäksi. Eihän se nyt sovi. En mä pysty ikkunoita venyttämään. ARGH!! Vastalauseeni hukkuivat miehiseen toteamaan, jos tehdään ni tehdään mahdollisimman iso. Ymmärtäisin tämän, jos alkuperäinen suunnitelmani olisi ollut metri kertaa puolitoista. Vaan kun siitä tulee niin iso, että sinne mahtuu koko suku riippumattoihin torkuille.

Jos vaan hengittelen hetken.