Pikainen käynti töissä ja kotona odotti täydellisesti kohonnut taikina.
Sitten pyörittelemään pullia. Ursulan toivomuksesta voisilmäisiä.ja niitähän sitten tulikin litran taikinasta aika monta.
Siis enempi kuin kuvassa on. Sulotuoksu täytti koko kämpän.
Iltapäivän alussa tarjoilupöytä täyteen ja odottamaan laumaa akkoja. Minun luona kokoonnutaan aika harvoin. Yleensä vähän joulun jälkeen. Koska silloin vielä vaikuttaa joulusiivous.
Ja sieltä tulikin koko kööri. Jopa esitiedoista poiketen Hekla ja Rakkimuskin. Tosin vain lyhyeksi aikaa. Mutta kuitenkin ehti juoda teetä; syödä pullaa ja vähän tikutteluakin.
Oli pari alle metrin mittaistakin. Enkä nyt tarkoita Rakkimusta tai Aliisan mummoa, vaan Mäkärän kupeitten hetelmiä. Joita varten olin erikseen leiponut lapsenpeukalon (n 4v) kokoisia pipareita. Ja niitä saivat syödä sokerihumalaan asti. Ne riittivät.
Olivat Puolan tuonti teeastiasto kovalla käytöllä. Ja huomasin parin tarjoiluastian puuttuvan. Ehkä sitten lisää, jos joskus sinne pääsen uudestaan.
Kyllä oli mukava ilta taasen eukkojen kera. Näitä pullantuoksuisis iltoja lisää kiitos!
Mä luulin että noissa on rahkaa ja nyt siitä jäi pakkomielle mun päähäni mutta Valkyria viis veisaa enkä mä kyllä itse ala yrittämään tai sitä keitellä palokunnan väelle vielä puolenyön aikaankin kahveeta.
VastaaPoistaKupeitten hedelmät on todella kaunis ilmaisu jälkivkasvusta ja jos sallit, niin alan käyttämään sitä näillä selkosilla koska se on paljon parempi kuin k**vän syylät.
Tota ilmasua käytän vaan läheisteni perillisistä joista välitän. Naapurin kakarat ja muut sinappikoneet on asia erikseen.
VastaaPoistaMussa on joku synnynnäinen vika etten niin välitä vieraista kakaroista. Tai edes läheisistä jos liian kauan tarttis kattella. Ei vaan hermo kestä.
Ihan rauhassa saat käyttää sanontaa.
Mikkään ei ol niin hyvää ku tuore pulla. Ja huom ILMAN rusinoita!!