Rankka viikonloppu

Nyt oli sitten vesi niin matalalla, jotta laiturin purku olikin hippasen vaativampi ja raskaampi urakka.
Koko systeemihän on ponttoonien päällä ja osista koottu. Kun vesi on sopivalla korkeudella, on purkaminen helppo näkkäri.
Rannan päästä kiinni, vetää rantaan päin, avaa mutterit ja kantaa pätkän pinoon.

Vaan nyt se vesi oli monen metrin päässä normaalista. Eli lieju savipohja oli pitkälti näkyvissä. Sellaista mihin uppoaa eikä siitä imusta irtoa millään. Ei muuta kuin purku kauimmaisesta alkaen. Voi pyhä jysäys mut ne märät pätkät painos paljon!!

Rantakaan ei ole suora ja siellä vilistää puiden juuria. Loogisesti kaikki olis ollu ok, jos mun pää kääntyis ku pöllöllä ja jollei Gargamel olis tullu niin nopeesti. Eli mä menin takaperin rantaa ylöspäin ja toinen tuli etuperin ja määräs vauhdin.
No tiättyki mää pyllähdin persiilleni rantaan ja se mun kantama lairurinpää rämähti mun päälleni vyötäröstä alaspäin. Ja tiäyttyki mun oikee koipi oli vääntyneenä siällä alla.

No äijä hölmistyy eikä älyy heti tulla nostamaan. Mulla kun oli pylly korkeemmalla ku yläpää. Vino maa siis. No tulihan se sitten pelastamaan. Nahat lähti polvesta ja muutama mustelma. Oikee polvi on vähän arka. Ei siinä mitään. Seuraavissa pätkissä mä vaihdoin kantopäätä. Kumma juttu.

Yhessä välissä kannettiin niitä pätkiä laituria pitkin. Ja taas mä menin takaperin. Sit en tiädä mitä tapahtus, mut sit mää molskahdin sinne vetteen. Molskis. Ja gepardin lailla pyristelin irti liejusta. Sain saappaatkin mukaani. Pystyssä pysyin koko ajan kyllä. Onneks. Ei muuta ku kuivaa ylle ja jatkamaan.

Ainiiin. Ne mun saappaat on karvavuoriset. Mahtaako kuivua tällä vuoskymmenellä.

Kaikesta huolimatta laituri on nätissä pinossa kuivalla maalla. Ensi kesää odotellessa.