Tuossa tovi sitten puhelimeni soi ja vastasin. Ensimmäinen asia minkä kuulen, on tiukasti ilmoitettu asia. Me mennään naimisiin kultu. Jahas että näin. Ei muuten mitään, mutta kyseessä ei ollut Gargamel. Vaan ystäväni jonka olen tuntenut jo noin 22 vuotta.
Ja ihan oli selvinpäin ja tosissaan. Eikä ollut edes väärä numero. Eli, piti sitten nätisti torpata hänen aikeensa. Kyselin varovaisesti mitä on tapahtunut ja särkeekö päätä enemmän kuin normaalisti. Ei kuulemma.
Ei meinannut millään vaan antaa periksi. Vaikka kerroin etten todellakaan siedä hänen piskiään. Enkä pahemmin pidä pienistä lapsistakaan, hänellä kun niitä on parikin. Ja kerroin suoraan, etten todellakaan aio lisääntyä. Mikään argumenttini ei vaan tehonnut.
Kuhan pidän hänestä niin on riittävä. Jaahas. Mitä siihen sitten sanoo. No että Gargamel on aika hyvin kuvioissa mukana, eikä kuivasta kaudesta ole vielä näiden vuosien aikana kärsitty.
Kyseli vaan millaisen sormuksen haluan ja mikä olisi passeli koko. Huoh.
Lopputuloksena lupasin heti ja ihan ekana ilmoittaa hänelle jos/kun ero Gargamelista on ajankohtaista.
No on se aika ihanaa, että joku rakastaa ja kaipaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti