Näköjään tarvittiin sänkyynkaatava tauti, jotta kerkiää tännekkin kirjoittelemaan. Ideoita on ollut, vaan ei mukamas aikaa. Mutta nyt sitä olis tarjolla, oikein räkäkaupalla.
En tiedä mistä ihmeestä on tauti peräisin, mutta sais jo lähteä takaisin. Mun hermorakenne ei vaan kestä pakollista tekemättömyyttä. Jos tekemättömyys olisi oma päätös, hermot kestäis hyvin. Vaan nyt kun tekemistä olis huimasti, tää ei vaan sovi mulle.
Nyt tauti jo onneksi voiton puolella. Toivon siis. On sitä jo yli viikon verran podettukkin. Viime viikon torstaina kaatoi sohvan pohjalle. Parit päivät kuumeessa. Räkää riittää kaikille haluaville.
Pikkisen on puhti ollut töissä karkuteillä. Onni on työkaveri joka jelppaa sairasta. Ja jaksaa odottaa niistämisten ajan.
Eli niin jäi välistä hyvin täyteen työtä suunniteltu viikonloppu Merenäärelässä. Kesän projektia edistääkseni pistin erilaisia kurkkuja itämään.
Nyt jo ollaan mökillä. Hippasen tarvii työn lomassa hengitellä syvään. Mutta hitaasti tulee täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti