Vielä ei piha kuki, mutta suunnitelmat pyörivät päässä täysillä.
Mitä laitan peltoihin, mitä rehuja pienempiin laatikoihin ja joko niitä herneitä voisi istuttaa pikku purkkeihin jo.
Kiire ja hätä aloittaa viljely. Varmuuden vuoksi en aio tänäkään vuonna viedä lumilapiota ovenpielestä kellariin. Sinne jos veis, niin ihan saletisti tulis hirmunen takatalvi. Kyllä näi o!
Saatoin hankkia uudet kätsyt oksasakset. Ei maksanu paljoa. Sekä saatoin hankkia neljä roikkuvaa vatia. Jotka siis tulevat kasvihuoneen nurkista roikkumaan. Enää puuttuu vaan se kasvihuone. Pieni töyssy tiessä siis. Vaatii julmettua silmien räpyttelyä ja leipomista. Syviä huokailuja sekä päätöntä kävelyä tontilla.
Katsotaas sitten syksyllä olenko ylpeä kasvihuoneilija vai en. Gargamel kysyi jo mihin vadit
ovat menossa. Vastattuani, että ne tulevat roikkumaan kasvihuoneen nurkista, sain vastaukseksi pitkän ja vaikeasti luettavan katseen.
Luotan silti tulevaisuuteen.
Tässä välissä pitää näyttää, että hoidan nykyisiäkin peltojani suurella rakkaudella. Jos mä vaan alotan istutussuunnitelman laadinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti