Uusi toimenkuvani siis. Onneksi vain pienessä mittakaavassa. Olin tuossa yhtenä päivänä Heklan mukana treeneissä kuvaamassa. Tuli muuten hyviä pyörähdyksiä nähtyä.
Mutta siis. Kahdella treenattavalla oli mukana aikuisen koiran lisäksi pienet pennut. Minä sitten sain kunnian toimia pentuparkkina toisten treenatessa. Eri aikaan onneksi.
Hillitön pentukuume, vaikkakaan ei kumpaankaan kyseiseen rotuun. Mä luulen ettei sitä mun rotua oo viel jalostettu.
Mikä tarve pennulla on kiertää hihna mahdollisimman monta kertaa minun jalkojeni ympäri. Yritys kaataa kenties. Onneksi termiittien elopaino vielä suht huomaamaton.
Kyllä se pentuturkki vaan on pehmeä. Siltä pitempikarvaiselta olis voinu huomaamatta ajella ne ja kehrätä siitä ihanan lämmintä lankaa.
Vai että pentujen karvasta lankaa? Ai kauheeta, sähän olet kuin se dalmatialaisia aikoinaan jahdannut naikkonen jonka nimeä en nyt muista sitten millään. Joku Juoninen se muistaakseni oli... ;D
VastaaPoistaSiis mä oisin vaan ajellu ne karvat, en nylkeny. Siit toisest ois kyl saanu het valmiin kokosen muhvin ;)
VastaaPoista